Huhtikuun loppupuolella osallistuimme pikkuveljen kanssa Suomen sotahistoriallinen seuran matkalle Kanaalisaarille.
Näitä Kanaalisaaria on kaikkiaan 14 ja tunnetuimmat ovat Jersey ja Guernsey. Saaret ovat varsinainen kummajainen ja ne tunnetaan lähinnä veroparatiiseina. Ne sijaitsevat Englannin kanaalissa aivan Ranskan kainalossa ja niiden kansainvälinen asema on tosi kinkkinen. Ne ovat Britannian kruunun alaisia, mutta eivät kuulu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eivätkä EU:hun.
Saarten omassa rahassa on Englannin kuningattaren kuva, mutta raha ei kuitenkaan kelpaa Englannissa. Sen sijaan heille kelpaavat Englannin ja kaikkien muidenkin maiden rahat, koska bisnes on veroparatiisisaarten tärkein elinkeino maatalouden ja matkailun ohella. Monimutkaiset tullisopimukset ja verohelpotukset vetävät raharikkaita puoleensa. Yritin etsiskellä rahapesuloita, mutta ei sattunut kohdalle. Ei ollut pilvenpiirtäjiäkään, vain muutamia ökyveneitä satamassa.
Asukkaita saarilla on reilut 160 000 ja autoja 60 000, vaikka tiet ovat kapeat ja mutkaiset. Bussien koko on rajattu vajaaseen neljäänkymmeneen paikkaan. Pääsaari Jersey on viitisentoista kilometriä pitkä ja vain kahdeksan leveä ja siellä asuu vajaat satatuhatta saarelaista. Maaseutu vaikuttaa hyvinvoivalta, jotkut maatilat jopa äveriäiltä. Jerseyn uudet perunat ovat suosittu vientituote, joita mekin toimme matkamuistoiksi. Olisikohan Lapin puikulalla mahdollisuuksia?
Alueella on voimakas vuorovesi, jopa 12 metriä ja se on maailman korkeimpia. Kanaalisaarten pääkaupungin Saint Helierin kupeessa on saari, jossa on komea linna, Elizabeth Castle. Sinne kuljettiin erikoisella kulkuneuvolla. Nousuveden aikana se oli laiva ja laskuveden aikana se kulki pohjaa pitkin pyörillä.
Vuosisatojen aikana kovia kokeneen linnan opas oli pukeutunut 1700-luvun sotilaan asuun. Vääpelin äänellä ja elkeillä hän esitteli paikkaa ja kiertokäynnin ja pihalla pidettyjen sulkeisten jälkeen hän marssitti katsojat vanhan kanuunan luokse. Seurasi moninaiset temput ja äkseeraukset antiikkisen tykin kimpussa. Sen jälkeen tykinputkeen työnnettiin puolen kilon pussillinen ruutia, joka juntattiin putken perälle. Sitten hienompaa ruutia ruutisarvesta sankkireikään ja lopuksi mahtavan komennon ja karjunnan jälkeen tykki laukaistiin, tosin ilman kuulaa. Tykkivanhuksesta lähti kumea jysähdys.
Kanaalisaarten merkittävä ja mielenkiintoinen ajanjakso oli toinen maailmansota ja saksalaisten miehitysaika. Saksan vallattua Ranskan pohjoisosan se samalla miehitti saaret. Niiden puolustaminen ei olisi ollut mahdollista, joten englantilaiset luopuivat niistä sovinnolla. Saksalaiset rakennuttivat saarille vankityövoimalla massiiviset linnoituslaitteet torjumaan liittoutuneiden mahdollisia maihinnousuja. Nämä linnoitteet olivat ns. Atlantin vallin, Norjasta Espanjan rajalle ulottuvan puolustuslinjan vankimmat osat.
Suuri osa linnoitteista on ehjiä ja kunnostettuja ja ne ovat lukuisine museoineen kiinnostavia matkailunähtävyyksiä. Kotoinen Vanttajankankaan Salpalinja on meillä vastaava matkailukohde.
Ennen Kanaalisaaria vierailimme menomatkalla Englannin puolella Bovingtonin panssarimuseossa, joka tiettävästi on edustavin laatuaan. Tämän aselajin satavuotinen historia oli monipuolisesti esillä.
Mielenkiintoinen ja havainnollinen museoesine oli keskeltä halki sahattu panssarivaunu, jossa vaunun nelihenkinen miehistö, johtaja, ajaja, ampuja ja lataaja kyhjöttivät ahtaasti kuin sardiinit purkissa. Ei ilmeisesti soveltunut ahtaan paikan kammoisille. Jokaisella oli päänsä päällä luukku, josta mentiin sisälle ja vastaavasti saattoi hilpaista pakoon, jos uhkasi käydä huonosti.
Kotimaassamme on lähinnä vastaava museo Parolassa, josta olikin briteille lainassa pari suomalaisin tunnuksin varustettua viimesodan aikaista tankkia.
Paluumatkalla Englannin puolella vierailimme Portsmouthin laivasto- ja merimuseossa, jonka vetonaula on maailman tunnetuimmaksi sotalaivaksi mainittu HMS Victory. Se oli amiraali Horatio Nelsonin lippulaiva ja se on entisöity pikkutarkasti. Laivassa oli 850 miestä ja sata tykkiä. Viljalaarit olivat suuret ja viinitynnyreitä oli vuoren korkuinen pino. Ruutikellarissa ei tehnyt mieli raapia tulitikkuja.
Amiraali Nelson on Britanniassa liki pyhimyksen asemassa. Laivan kannella on messinkilaatta osoittamassa paikkaa, jossa Nelson sai kuolettavan osuman tarkka-ampujan luodista Trafalgarin voitokkaassa meritaistelussa vuonna 1805.