Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Sovinto his­to­rian kanssa Jo­ki­jär­vel­lä

Tohtori Eevi Jaakkola on viime kuukausien aikana pitänyt kunnioitettavalla tavalla esillä Jokijärven alueen kirkollista varhaishistoriaa. Eevi Jaakkola on aivan oikeassa, että Jokijärven Kirkkosaaren hautausmaa on unohdettu ja tarvittavia kunnostustöitä ei ole tehty. Tässä asiassa olisi parannuksenteon paikka. Jokijärven Kirkkosaari on tällä hetkellä Jokijärven jakokunnan omistuksessa. Ajattelen, että Kirkkosaaren tulevaisuuden kannalta viisainta olisi, jos Kirkkosaari voisi siirtyä Taivalkosken seurakunnan omistukseen ja seurakunta ottaisi vastuulleen Kirkkosaaren kunnostamisen ja säännöllisen ylläpidon.

Kirkkosaari on hautausmaa, minkä vuoksi saaren käyttäminen muihin tarkoituksiin ei ole mahdollista eikä asiallista. Kirkkosaaren kehittäminen ja kunnostaminen vaativat Taivalkosken seurakunnalta taloudellista panostusta. Kirkkosaari voisi olla tulevaisuudessa merkittävä pyhä paikka muistuttaen Jokijärven alueen pitkästä ja arvokkaasta historiasta. Ja en näe mitään estettä sille, että tulevaisuudessa Kirkkosaareen jälleen haudattaisiin vainajia tuhkattuna.

Jokijärven alueen kirkolliseen elämään liittyy kolme traumaattista ja edelleen tunteita herättävää tapahtumaketjua. Ensimmäinen on Jokijärven kirkon ”riisto” Taivalkoskelle. Toinen on Jokijärven Kirkkosaaren kaltoinkohtelu ja lähestulkoon tuhoaminen. Kolmas on paikallisen vanhoillislestadiolaisuuden hajaannus 1950-luvulla ja Jokijärven rauhanyhdistyksen kohtalo. Niin sanottu hietavalaisuus oli paikallinen lestadiolaisuuden osaryhmä, jota ei tarkemmin tunneta.

Näitä Jokijärven alueen kristikansaa kohdanneita historian kipukohtia ei ole missään vaiheessa riittävässä laajuudessa käsitelty. Työskennellessäni Taivalkosken kirkkoherrana huomasin usein ihmisten epäsuorasti viitanneet erityisesti 1950-luvun vaikeisiin tapahtumiin. Monelle muistot tekevät edelleen kipeää. Vaikka asioista ei aktiivisesti puhuta, vaikuttavat ne pinnan alla monin tavoin. Jokijärven kirkkohistorian vaikeat kysymykset odottavat yhteisöllistä, ymmärtävää ja avointa käsittelyä.

Aika ei ole paras tapa hoitaa historian kipukohtia. Unohtaminen on usein petosta. Vaikeat ja kipeät asiat on mahdollista kohdata. Lääkärin asenteella tapahtuva historiantutkimus auttaa parhaiten. Vanhat asiat eivät tarvitse tuomaria. Kipeiden kokemusten hengellisestäminen ja hengellinen hoitaminen ei missään tapauksessa riitä, vaikka kyse on osittain hengellisistä ristiriidoista. Jokijärven erämaakirkon valmistumisen 170-vuotisjuhla vuosi sitten syksyllä omalta osaltaan avasi tietä vaikeiden asioiden käsittelylle. Tätä työtä olisi nyt viisasta ja tarpeellista jatkaa. Tämän vuoksi ehdotan, että Taivalkosken seurakunta varaisi tulevalle vuodelle taloudellisia resursseja asian käsittelyyn. Jokijärvellä olisi hyvät mahdollisuudet järjestää sovintoa etsivä ja rakentava seminaaritilaisuus alueen kirkkohistorian kipeistä kysymyksistä. Itse olen valmis antamaan kirkkohistorian asiantuntemukseni tähän työhön. Seurakunta on luonnollinen vastuutaho asian edistämisessä yhteistyössä toisten toimijoiden kanssa. Historian ja menneisyyden ymmärtämisen pohjalle rakentuu osaltaan seurakunnan identiteetti ja tulevaisuus. Historian kipeää taakka ei tarvitse loputtomiin kantaa.

Tuomo TörmänenKirkkohistorian tutkija ja Taivalkosken kirkkoherra (opintovapaalla)