Aikanaan naureskeltiin ja moitittiin Hymy-lehteä siitä, että lehti revitteli juttuja aika kummallisista ja vähäpätöisistä asioista. Hymy teki tikusta asiaa. Tänä päivänä sama hymymäinen meno on tarttunut TV-uutisointiin ja valtamediaan. Mitä kummallisemmista asioista nostetaan mediamylly pyörimään. Touhussa ei ole mitään järkeä. Vai onko niin, että uutisia pitää repiä jonninjoutavista aiheista katsojien ja lukijoiden kulutettavaksi.
Sama ilmiö riivaa Yhdysvaltojen presidentti Trumpin toiminnan uutisointia. Välillä miettii, onko uutisoinnissa mitään järkeä. Eikö maailmassa ole todellisia ongelmia, jotka ovat tärkeitä? Tosin Trumpista voi tulla ongelma – sitä ei voi kieltää. Miksi kuitenkin pitää, kaivamalla kaivaa kaikki negatiivinen suurvallan päämiehestä, jonka Amerikan kansa on kuitenkin valinnut?
Tosin päämiesten ja paavien valinnat ovat joskus menneet pieleen, jolloin mm. katolisen kirkon isä on joutunut eroamaan. Paavien eroamiset ovat hyvin harvinaisia, mutta näin on käynyt paavi Benedictus XVI:lle vuonna 2013, Gregorius XII:lle vuonna 1415 ja Celestinus V:lle vuonna 1294. Pyhä Celestinus oli paavina vain viisi kuukautta. Yhdysvaltojen presidenttien eroamiset tai erottamiset eivät ole täysin harvinaisia (Nixon).
Välillä menee usko koko uutisointiin. Viimeisin uutisoinnin aihe koski koululaisen menehtymistä urheilutunnilla piip-testin aikana. Tapahtumasta kehiteltiin valtamediassa varsinainen mediasirkus, johon kutsuttiin mukaan korkeat opetusviranomaiset ja Jyväskylän yliopiston edustajat, jotka olivat kehittäneet ko. testin. Tapahtunut kuolema on valitettavaa koululaisen ja vanhempien kannalta.
Sama olisi voinut tapahtua yhtä hyvin pyöräillessä, nukkuessa tai pihalla telmiessä. Ihmisiä kuolee luonnollisesti ja tapaturmaisesti. Tämä on tilastollinen tosia-asia, joka koskee myös lapsia. Median uutiskiima on saanut suhteettomia mittasuhteita ko. traagisen tapahtuman osalta. Onko media menettänyt suhteellisuudentajunsa?
Toinen kiivaan uutisoinnin aihe on ollut koululaitoksessa esiintyvä seksuaalinen häirintä. Varomattomat ja vähättelevät lausunnot ovat johtaneet jopa rehtorin erottamiseen. Kouluissa tapahtuva seksuaalinen häirintä ei ole luonnollisestikaan hyväksyttävää, mutta mediauutisointi synnyttää usein reaktioita, jotka eivät aina ole niin toivottavia. Ongelman ylimitoitettu esille otto johtaa yleensä ylireagointiin. Ilmiötä aletaan metsästää kaikesta vuorovaikutuksesta opettajien ja oppilaiden välillä sekä oppilaiden keskinäisestä kanssakäymisestä. Etsimällä etsitään ja nähdään seksuaalista häirintää siellä ja täällä. ”Huorittelu” ja ”homottelu” on valitettavan yleistä alakielen käyttöä, jossa termien todellinen merkitys ei ole käyttäjälle useinkaan selvä. Kuinka moni ”homottelijoista” edes tietää, mitä termi todellisuudessa tarkoittaa?
Joskus herää epäilys myös eräiden mielipidekirjoittajien osalta siitä, että ymmärtävätkö he ”oppineina” ihmisinä esimerkiksi ”rasisti” ja ”natsi” -sanojen merkitystä, joita he jakelevat sumeilematta eri tahoille.
Oman häirikkökäyttäytymisen muodon muodostavat maassamme iltapäivälehdet, joiden lööpit ovat usein sieltä ja syvältä. Niihin on jouduttu turvautumaan kiireessä, koska Helsingin Sanomat on menettänyt uutiskanavana allekirjoittaneiden luottamuksen täydellisesti. Tuostako pitäisi vielä maksaa? Hyvin elämä sujuu ilman valtalehteäkin. Tosin liiallinen turvautuminen iltapäivälehtiin vääristää ihmisten yhteiskuntakuvaa, sillä harvemminhan – tai ei koskaan – niissä on positiivista uutisointia.
Iltapäivälehtien uutiskiima ulottuu jo säätiedotuksiinkin. Näiden lööppien lukeminen on pakko lopettaa, koska niiden todenperäisyys on hyvin kyseenalaista. Monta matkaa on jouduttu siirtämään Ruotsista tulossa olevan hirmumyrskyn vuoksi, jota ei kuitenkaan tullut. Reippaampi matalapaine pitää uutisoida myrskynä, joka repii puolet Keski-Suomen puista ja katkoo sähköt – on syytä välttää matkantekoa…
Tuntuu siltä, että suomalainen media on menettänyt suhteellisuudentajunsa. Aivan mitättömistä asioista paisutellaan uutisia, joita kuohutetaan muutama päivä. Odotan sitä päivää, kun poliittiseen keskusteluun nousee presidentti Niinistön bostoninterrieri Lennun matokuurin onnistuminen.
Yle ja koko niin sanottu ”neljäs valtiomahti” eli media ovat menettäneet uskottavuutensa. Media ei kyllä taida olla enää mikään vallan vahtikoira, vaan uutisnälkäinen suomenajokoira.
PS
Osa mielipidekirjoittajista voisi kehittää omiakin sisältöjä, eikä haukan tavoin vaania muiden kirjoituksia. Tosin sisällöntuotanto vaatii luovuutta ja vaivannäköä. Helppohan on ronkkia muiden sisältöjä.