Näin eläkeläisenä ei kaiketi ole kovin suotavaa puuttua nykyisen kaltaiseen työelämän vaikeuksiin.
Kerron nyt kuitenkin oman mielipiteeni. Suomen hallitus on saanut toimikaudellaan aikaan selviä edistymisen merkkejä. Työllisyys on työntekijäosapuolten jatkuvasta ärisemisestä ja vastaanpanemisesta huolimatta saatu nousemaan 72 prosenttiin.
Vasemmistopuolueet ovat ärisseet eduskunnassa työntekijäin kurittamisesta. Yhtään ei ole kuitenkaan kehuttu sitä, että sadat tuhannet ovat saaneet uusia työpaikkoja.
Tämän nykyisen ylityökieltojen ja lakkoilun katson olevan vain työntekijäakitaattorien oman egon nostamista. He ovat kaiketi enemmän kiinnostuneita omasta arvon noususta, kuin työttöminä olevista kansalaisista. Lakkoiluun ovat menneet suurten työntekijämäärien omaavat liitot.
Jopa kunnalliset järjestöt, joilla ei ole mitään tekemistä muutamien työntekijöiden yritysten kanssa. Lienee aika paljon kyse myös tulevista eduskuntavaalien asetelmista. Lyhytnäköisellä esilletulolla toivotaan saatavan voittoa omalle puolueelle.
Suomessa lienee työttömien edut liian hyviä vieläkin. Kaikkien tukien saajat eivät ota töitä vastaan, kun on helpompi löhötä sohvalla ja nauttia ansaitemattomista eduista. Meillä on varmasti vielä kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden ei kuuluisikaan olla työtä odottavien joukossa.
Itse olen työelämäni aikana ollut ainakin kuudella eri työalalla töissä. Katson sen olleen vain hyväksi urakehitykselleni. Varsinkin nuorten täytyisi ottaa rohkeasti töitä muualtakin, kuin mihin on koulutettu. Motivaatio on niitä työhön ottajien eniten haluamia intressejä työhaastattelussa oleville, kuten Koillisanomien Petri Karjalainen pääkirjotuksessaan tiistaina ilmaisi.
Omista saavutetuista edusta pitäisi edes hieman pystyä tinkimään, jotta Suomi pysyisi edelleen kasvu-uralla.
