Otimme selvää: Kuu­sa­mon seu­ra­kun­ta­vaa­lien eh­do­kas­lis­tat jul­kais­taan maa­nan­tai­na, mutta ju­ri­dis­ta syytä pant­taa­mi­sel­le ei ole ollut

Toimittajalta: Sur­ma­no­ron nimen tarina on synkkä, kuten voit arvata

Luitko jo: Anu Pentik päästi toi­mit­ta­jan seu­raa­maan ta­val­lis­ta työ­päi­vään­sä, joka alkaa aina klo 5

Mainos: Lataa Koil­lis­sa­no­mat-so­vel­lus ja lue uu­tis­vir­taa pu­he­li­mes­sa tai tab­le­tis­sa - ohjeet tästä

Mainos: Paikallista tietoa ja ymmärrystä – tutustu Koillissanomiin 1 kk 1 €

Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Suomi seuraa Ruotsia kuin lapsi isäänsä – mutta miten Ruot­sis­sa kä­vi­kään?

Suomi seuraa Ruotsia kuin lapsi isäänsä. Tämä vanha hokema näyttää pitävän paikkansa kaikessa.

Suomi seuraa Ruotsia hyvässä ja pahassa. Luonnollisestikin herää kysymys, miksi näin on. Syynä ovat talouselämän ja yhteiskunnan lainalaisuudet ja mallit, jotka seuraavat toisiaan.

Ennustaminen perustuu aina menneeseen. Tämä pitää paikkansa myös valtioiden suhteen. Valtiot ja yhteiskunnat kehittyvät saman kaavan mukaan. Luonnonlaki vai malli, sillä ei ole tässä suurtakaan merkitystä. Britannia, Ranska ja Espanja menettivät kukin vuorollaan siirtomaansa, ja näin tuli tapahtumaan myös äiti-Venäjälle. Siitä, mitä oli aikoinaan kahmittu, tuli aika luopua.

Viro (Eesti) vapautui Neuvostoliiton talutusnuorasta ja siirtyi markkinatalouteen. Se, mitä tapahtui Virossa 1990-luvulla, oli täysin ennustettavaa ja mallinnettavaa. Jopa oluen kulutus ja tuotantotarve voitiin estimoida vastaavien maiden kehityskaarien historiallisesta datasta. Kaikki meni ennusteiden mukaan ja mm. Olvi perusti tuotantolaitoksen Viroon vuonna 1996 hankkimalla 15 prosentin osuuden AS Tartu Ölletehtaasta, joka seuraavana vuonna siirtyy kokonaan Olvin omistukseen yhdessä tytäryhtiö Saare Ölun kanssa.

Samaa logiikkaa on noudattanut Nokian tuotantolaitosten sijoittaminen - milloin Romaniaan, Kiinaan ja Intiaan. Tämä seuraa omaa kaavaansa ja on ennakoitavissa. Historia ja talouselämä toistavat itseään itsevarmalla tavalla.

Televisiossa haastateltiin äskettäin suomalaissyntyistä ruotsalaispoliitikkoa, joka kuvasi varsin ytimekkäästi Ruotsin nykypolitiikan tilannetta ja siihen ajautumisen syitä. Kuvaus koski Ruotsin pakolaispolitiikkaa ja sitä, miten sitä on hoidettu poliittisella tasolla viimeisten 15 vuoden ajan ja miksi ollaan nyt kriisiytyneessä tilanteessa. Valitettavasti Suomessa on tehty samat virheet, tosin aikaviiveellä. Suomi seuraa Ruotsin pakolaiskriisin kehityskaarta ja sen seurauksia saman kaavan mukaan tehden samat virheet. Ruotsin poliitikot tuudittautuivat elämään Pandoran lippaassa. Paine lippaassa kävi kuitenkin liian suureksi, mistä seurasivat sisäiset levottomuudet ja äärioikeiston nousu. Kansalle oli uskoteltu Ruotsi-mallia paratiisimaiseksi yhteiskunnaksi ilman ongelmia, mutta kansalaisten poreilu mursi lippaan kannen. Mitta tuli täyteen.

Äärioikeisto ja siirtolaisvastaisuus saavat kaikua kansan syvissä riveissä. Asiat eivät ole kansalaisten mukaan kunnossa. Kyllä kansa tietää. Poliitikot eivät ole osanneet hoitaa asioita kansalaisia tyydyttävällä tavalla. Vaihtoon ja kierrätykseen menevät Löfvén mukaan luettuna.

Ruotsissa kansalaisten todelliset mielipiteet vaiennettiin. Jos puhuit siirtolaisista tai pakolaisista, puhuja leimattiin rasistiksi. Keskustelu vaiennettiin kuten Suomessa, suomalaisessa lehdistössä ja myös Koillissanomissa. Lisäksi oli näitä ”vouhkaajia”, jotka leimasivat asiallisten kirjoitusten tekijät heti rasisteiksi ja jopa natseiksi. Tämän on sitä väärää politiikkaa, josta Ruotsi nyt kärsii. Samasta väärästä politiikasta saa myös Suomi kärsiä hieman aikaviiveellä. Eikö historiasta opita mitään?

Kansan vaientaminen synnyttää ruutitynnyrin, joka jossakin vaiheessa purkaantuu tavalla tai toisella. Ruotsissa siirtolaisongelmista puhuminen oli tabu, mutta tavalliset ihmiset puhuivat ongelmista keskenään ja ihmettelivät asian hautaamista - kuten Suomessa. Tavallinen ihminen kadulla, puistoissa ja työpaikoilla näkee ja tutaa todellisuuden. Tavallinen ihminen elää todellista elämää, ei sitä, jota vietetään norsunluutorneissa, kristalliolohuoneissa ja kiikkustuoleissa reinot jalassa.

Suomessa ei olla vielä siinä, missä ollaan Ruotsissa. Ruotsin suurkaupungeissa rikollisjengit selvittävät välejään, polttavat autoja ja puukottavat ihmisiä. Malmö ja Göteborg alkavat muistuttaa yhä enemmän taistelutannerta, jonne ulkopuolisten ei ole syytä mennä, jos eivät halua harhaluotia päähänsä. Tämä on edessä myös meillä Suomessa. Tähän ei tarvita kummoista Baabelin mäen oraakkelia.

Ilmeistä on, että Ruotsin nykyinen hallitus, joka koostuu punavihreästä liittoumasta, saa mennä. Ruotsin sosialidemokraatit, ympäristöpuolue Vihreät sekä Vasemmistopuolue löytävät itsensä ansaitsemastaan äänikuopasta. Sosialidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfvén, joka toimii Ruotsin pääministerinä, saa mennä, sillä hän ei kuunnellut kansan ääntä. Miten tässä pääsi näin tapahtumaan? Sosiaalidemokraatit ovat aina omien sanojen mukaan kansan asialla - miten lienee sosialidemokratian laita Ruotsissa.

Ottaen huomioon suomalaisten vallanpitäjien monikulttuurisuutta ja pakolaisvyörytystä syleilevän ja anteliaan asenteen olemme menossa täyttä vauhtia kohti Ruotsin ja Saksan kaltaista katastrofaalista tilaa pakolaispolitiikan suhteen.

Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero tuo kolumnissaan esille Ruotsin turvattomuuden ja sisäisen turvallisuuden heikkenemisen. Paateron mukaan Ruotsissa ei ole osattu varautua sisäisen turvallisuuden romahtamiseen kuluneiden vuosien aikana. Uutisissa ovat olleet esillä kranaatti-iskut, poliisiin suunnattu väkivalta, katuturvallisuuden heikkeneminen, ongelma-alueet, joihin poliisi välttää menemistä, ja niin edelleen. Onko Paatero rasisti?

Näistä kaikista faktoista pitäisi vaieta. Jos ne tuodaan esiin demokratian sääntöjen mukaan, henkilö leimautuu rasistiksi.