Lehtien väriloisto, tuo Luojan suuri kudelma,
kuin unelma, rakkauden vieno suudelma
Kuin kuiskaus, tuulen huminan kuulen,
aavistuksen, tunnen hennon kosketuksen,
viipyilevä, hivelevä, säkenöivä, syleilevä, rakastava,
hellivä, iloitseva.
Hetken tummanpunaiset värit liekehtivät, hehkuvat
maan maitohorsmassa, koivussa, pihlajissa, puolukan lehdissä,
ohuilla, herkillä, kuin hämähäkin seitillä,
kastepisara helmen kimmeltävän,
näin syksyn hehkua katselen, ihastelen,
kiitosten lauluin, ylistäen, suurenmoinen elämä juuri tämä.
Nyt tässä näin, kohti onnea päin.
Syksy tuoksuu sateiselle, usvaiselle sienimetsälle,
yltäkylläisen kirpeälle, kuulaalle, raikkaalle,
marjaisalle, satoisalle perunalle, maalle, mullalle,
puolukalle, jäiselle, hyiselle tuulelle, myrskyisen merelle,
kynttilöiden loisteelle, takkatulen kodikkuudelle.
