Eräänä kesänä lähdimme lasten kanssa käymään Helsingissä. Siskoni asui silloin siellä, ja hänen miehensä vävy oli tuolloin opintomatkalla Lontoossa.
Mennessä olimme yönseudun eräällä Kuopion lähellä olevalla leirialueella. Meille kävi huono tuuri, kun valitsimme telttapaikan. Äänekäs perhe sattui olemaan vieressämme, ja he eivät asettuneet nukkumaan kuin joskus aamuyöllä. He kävivät kaupungilla illasta, äänestä päätellen vauhtia ottamassa.
Aamulla lähdimme jatkamaan matkaamme, menimme Puijon torniin katselemaan kaupunkia ja nousimme lasten kanssa hissillä ylös. Olimme siellä jonkin aikaa, kiikaroimme siellä olevalla kiikarilla Kallavedelle ennen kuin laskeuduimme alas ja menimme alhaalla olevaan baariin. Joimme emännän kanssa kahvit, ja lapset joivat limpsat.
Laskeuduimme alas tornilta ja tulimme viitostienvarteen. Meidän etupuolella olevaan autoon törmäsi moottoripyörä ja kuljettaja lensi vauhdin voimasta auton yli tielle. Emme tienneet, miten kuljettaja selvisi kolarista ja emme jääneet odottelemaan poliisia paikalle, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin.
Ei se ollut helppoa kulkea, koska lapset riitelivät aina jostain takapenkillä istuessaan. Toisella lapsellamme rupesi jossain vaiheessa nenä vuotamaan verta, ja meidän piti käydä jossain sairaalassa, että he tukkisivat vuodon.
Kerkesimme ennen iltaa hyvin Helsinkiin. Pysäytin autoni erään kadun varteen ja kysyin eräältä mieheltä: ”Missä on sellainen katu?”, ja se sattui olemaan aivan vieressä. Ajoimme sinne. Siskoni asui toisella puolen katua, pysäköin siihen ja menimme siskoni ovelle soittamaan ovikelloa. Sisko tuli avaamaan, ja hän oli ihmeissään meidän tulostamme, koska emme olleet ilmoittaneet tulostamme mitään.
Seuraavana päivänä menimme Korkeasaareen katsomaan eläimiä. Lapset, Kepa ja minä. Armeijassa kaverini Mauri oli mukana Korkeasaaressa. Leijonanluola oli silloin vahän likellä. Leijonan kääntyessä suihkasi virtsaa minun manttelin päälle. Nyt minulle kävi samalla tavalla, taas kääntyi leijona ja suihkasi virtsaa päälle. Piti minulla tajuta mennä vähän kauemmas, mutta olihan se lapsista mieluinen reissu.
Kävelimme kaupungilla useita tunteja, kävimme myös Anttilassa, joka oli linja-autoaseman takana olevassa Tennishallissa. Palasimme takaisin siskon asunnolle ja menimme illalla Linnanmäelle huvipuistoon. Siellä oli jos jonkinlaista peliä lapsille. Heillä piti olla monessa mukana. Usein kuitenkin kävi niin, että minun piti olla mukana. Kepa ei uskaltanut mennä mihinkään laitteeseen.
Menimme myös vuoristoradalle, lapseni ei uskaltaneet mennä yksin, joten minun lähteä syötiksi. Armeijassa ollessani olin ollut usein Vuoristoradassa. Kepa nauroi palatessa, että olipa Auskari kalpea mies kun palasin takaisin radalta. Lapset eivät olleet moksiskaan vaan jatkoivat Vuoristoradalla. Lapsilla piti käydä monessa muussakin laitteessa, jopa yksin.
Helsingissä jatkoimme Viitasaaren Hotelliin syömään. Eräs Hesasta ollut isohko mies, joka näytteli olevansa pomo ja tärkeä, huomasi, että itikka oli hänen lautasellaan. Hän sanoi ravintolapäällikölle itikasta lautasella. Ravintolapäällikkö pyysi anteeksi ja haki ruuat pois sekä toi uudet ruuat tilalle. Miehen ei tarvinnut ruuasta maksaa. Emme huomanneet, että itikka oli lautasella joka kerta kesän aikaa. Me nauroimme päällikölle, että miksi eivät muut maksaneet ruoasta. Ravintolanpäällikkö vain nauroi ja vähän punoi päätään.