Lu­ki­jal­ta: Tai­val­kos­ken Elä­ke­lii­ton ”Sok­ko­ret­ki”

Julman Ölkyn retken jälkeen.
Julman Ölkyn retken jälkeen.
Kuva: Veikko Määttä

Lauantaiaamuna kokoonnuimme ”Atimalle” jossa nousimme Laurin ohjaamaan Tuppuraisen linja-autoon, meitä oli paikalle saapunut 46 henkilöä tietämättä minne mennään ja mitä tapahtuu päivän mittaan vain se tiedettiin että matka maksaa 40 euroa/hlö. Seikkailumielellä kun ihmiset on varustettu niin kaikki käy.

Mennään minne mennäänkään niin tyytyväisiä ollaan, ainahan arvuutellaan ennakkoon, jotkut saattaa osua oikeaankin arvuutteluissaan. Tämänkertainen retkemme suuntautui Taivalkoskelta itään, kunnes joku jo kysyi, minkä nimisiä ne ovatkaan ne karhunpennut siellä Suurpetokeskuksessa. En tiennyt mutta sanoin että mennään kysymään paikan päältä, siinä se sitten selvisikin mihin olemme matkalla.

Kävimme oppaan kanssa kiertämässä eläintarhan, jossa näimme mm. karhunpennut Ansan ja Taran, kierroksen jälkeen nautimme munkkikahvit ja näin parituntinen siinä vierähti. Matka jatkui, minne? Kysyin joko olisi nälkä, no ei vielä mutta ehkä se siitä yltyy. Siispä suuntasimme Hossan luontokeskukseen, jossa meitä odotti lounaspöytä.

Söimme, nautimme kahvitkin joimme ja taas parituntinen oli vierähtänyt. Entäs sitten mitä seuraavaksi? Ja taas linja-autoon, heitimme pikkulenkin luontokeskuksen tuntumassa ihastellen maisemia. Nyt sitten seuraa loppusuora suuntana Julma Ölkky. Matkaa ei ole kuin 17 km mutta mikä tie, tie täynnä ”tiemestarin” kiharaa jopa 30 km/h tuntui hurjalta. Tärinää, rominaa, tuntui kuin kaikki mutterit ja pultit irtoaisi. Mutta perille päästiin kaikki osat oli vielä tallessa.

Julma Ölkyllä siirryimme veneeseen joka täyttyi lähes piripintaan meistä turvaliiveihin ”vyöttäytyneistä” matkustajista. Kierros kesti reilun puolituntisen ja näimme Julma Ölkyn jylhät maisemat. Kalliot oli niin korkeat että päätä piti kallistaa kaksi kertaa että näki huipulle saakka. Olipa joku käynyt joskus muinoin maalailemassa kuviakin kallion seinään. Pirukin oli tehnyt kirkon kallioon, ainakin opas näin väitti, olimme näkevinämme vilauksen kirkon omistajasta, liekö ollut mielikuvituksen aikaansaama näky.

Siinäpä se suurin piirtein oli tämän vuotinen ”Sokkoretki”. Tietenkin matkaan meillä aina kuuluu arpajaiset joita ei nytkään unohdettu.

Kiitokset kaikille mukana olleille! Meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Meitä oli paikalle saapunut 46 henkilöä tietämättä minne mennään ja mitä tapahtuu päivän mittaan.
Mainos
Koillissanomien pelit

Pelaa Koillissanomien digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä