Päiväkirjani sivuja tässä taas letraan
Päätin, että loppukuusta vähän kyllä petraan.
Hyvä se on kotipiiristä vähän irti ottaa
eikä aina yksin jäädä ja maata votkottaa.
Vesisateessa Aravan portailta aamulla lähdin matkaan
Seurakuntatalolta linjurin kyytiin kaverien kanssa jatkan.
Perttihän meidät tähän kuskasi ettei ehditty kastua
näin ollen saatiin kuivin nahoin Honkasen autoon astua.
Seitsemältä linja-auto meidät sisäänsä veti
ja kuten oli sovittu lähdettiinkin heti.
Kohti Suomussalmea ajaa huristettiin
Itälän kohdalta kolme tyttöä matkaan siepattiin.
Heti Jalonniemessä meillä oli kahvipaikka,
vaikka joillekinhan saattoi paremmiin maistua saikka?
Suomussalmelle ajellessa Heidi lauloi Ryysyrantaa
ja tiesimmehän jo ennestään kuinka kauniisti se ääni kantaa.
Meidän oma pappi sen toiveen hälle esitti
eikä edes puhettakaan, että laulaja sen vesitti.
Virsiä veisattiin koko joukon suulla
hauskoja kaskuja ja juttuja saimme ohjaajilta kuulla.
Tuomo-pappi hartaushetken meille vielä piti
Buplikaanin ja Fariseuksen rukoukset mieliimme iti.
Kajaanissa meidän piti syödä napostella,
mutta kuitenkin Kontiomäessä saimme ruokailla.
Hyvissä ajoin iltapäivällä oltiin jo Kuopiossa
majoitus meille oli järjestetty Rauhalahdessa.
Kohtapa jo saatiinkin hotelliin astella
eikä se kamala rankkasade saanut meitä kastella.
Päästiin vielä illansuussa saaristoristeilylle
kuin tilauksesta ilmestyivät poutapilvet järven ylle.
Koskilaivan kannelle istuttiin, tuiversi kova tuuli,
mutta porukka oli iloinen ja papilla lensi huuli.
Kajuutassa käytiin kaakaot nauttimassa
hetken päästä taas kannella Heidin laulua kuulemassa.
Ihana aurinko helli meitä risteilymme ajan
kuinka lie sallinutkin säähän näin selkeän rajan?
Nyt sitten uimaan tai lenkille moni mennä mahtoi
vaan luulen, että joku toinenkin ikäiseni levätä jo tahtoi?
Tästä ekasta retkipäivästä muistoja jo riittää
siksi pakko on joka välissä Heidiä ja Tuomoa kiittää!
Torstaina aamupalan jälkeen Tuomiokirkkoon mentiin
suuren, kauniin kirkon penkkiin siellä istahdettiin.
Kuultiin kirkon historiaa perustamisesta 1550 alkaen.
Saarnatuolin päällä näimme kyyhkysen, pyhänhengen symbolin.
Alttaritaulussa Jeesus ristillä, kirkon pääsanoma
ristin juureenhan maailmassa polvistuu moni anova?
Kirkko oli kaunis ja vaikuttava, olisin viipynyt kauankin.
Ennen sieltä lähtöä laulettiin: ”Sun haltuus rakas Isäni”.
Torilla saatiin katsella ja ostella jos halutti
jalkani nyt vaistomaisesti lakkipöytään talutti.
Lakkini johonkin tiputin ja sehän täytyy korvata
niinpä alan siinä torilla päähäni niitä sorvata.
Enhän minä siitä lakkirojolta kylmissäni lähde
enkä rupea murehtimaan yhen lakin tähden.
Siitä sitten Kauppahalliin, jossa kahvi ja korvapuusti maistui
hikihän siinä juodessa tuli, tuntui että paistui.
Sitten käveltiin Pietarinkujalla useissa putiikeissa
joku meistä tuntui olevan myös ostoaikeissa?
Puijontorniin tämän jälkeen ajaa hurautettiin
ensimmäinen torni sinne 1850-luvun puolivälissä tehtiin.
Kyllä oli kauniit näkymät runsassaarisiin vesiin
nämä kyllä muistan, vaikken liikkuisi täällä moniin kesiin.
Ajeltiin sieltä Rauhalahteen itseämme tankkaamaan,
sitten hetkeksi sänky veti selällään taas makamaan.
Pienen levon jälkeen ollaan Jätkänkämpälle menossa
siellä Huttusen Pauli haitarin kanssa on jo hyvässä vedossa.
Täällä syödään Rosvopaistia monilla lisukkeilla
ja, kun oma laululintu mukana on meillä
Metsäkukkien sävelet pian kämpän täyttää
kaikissa pöydissä kuulijat ilahtuneilta näyttää.
Aterian jälkeen mennään Kallaveden rantaan.
Rosvopaistin tekomonttu oli jäänyt siihen rannan santaan.
Kolme suurta tukkia oli siinä rantavedessä
Kettusen Hannu sauvoimen kanssa taiteili tukkien selässä.
Monenlaista temppua tukinpäällä näytti
taitavasti ja ripeästi sauvointa käytti.
Taitavakin tukkipoika joskus tippuu veteen
monta hauskaa tilannetta hän lavasti meidän eteen.
Tukin päällä istuen kontista eväitä naposteli
taitavasti pysyen siinä muuan tovi meni.
Nauramatta ei kyllä voinut niitä tippumisia katsella
kun tukin päällä vatsallaan alkoi vettä saappaista kaadella.
Taitajalla itselläänkin väliin naurut purskahti
vaikka ei varmaan hääviltä tuntunut, kun vettä kengissä turskahti?
Se mies oli vahva, kuin entinen veto härkä,
kun ei ollut milläänkään, vaikk oli korvia myöten märkä.
Käytiin vielä kuulemassa kämpässä musiikkia
sitten autoon tai kävelemään etsimään yösija.
Myöhään yöhön meillä porinat jatku, vaikka uni painoi silmää
Yksin ollen en kehtaa vielä puhua, mieluummin luen kirjaa.
Perjantaina aamupalan jälkeen aikaa vielä piisaa
mutta kymmeneltä lähdetään kohti Iisalmea ja Riisaa.
Se on ordotoksinen museo siellä, laitos suuri ja upea
enkä tässä sen yksityiskohtia luettelemaan rupea.
Oli siellä ainakin opastyttö läksynsä opetellut
esittely eteni jouhevasti eikä taatusti takellellut.
Käytiin vielä Iisalmessa Kustaa Aadolfin kirkossa
Suntion avulla taas pysyteltiin kirkon historiassa.
Tämä on vanhin Pohjois-Savon kirkkorakennuksista,
johon piirustukset aikanaan saatiin Tukholmasta.
Iisalmesta lähdettiin vihdoin kotimatkalle
Kontiomäessä pysähdyttiin vielä ruokapaikalle.
Hyvä oli täysin vatsoin tietokilpailuun arvailla
nauruksi meillä kisa meni, oli oikea vastaus vain harvalla.
Kyllä oli pappimme keksinytkin vaikeat kysymykkset
vai oliko tahallaan toivonutkin vain naurun räkätykset.
Matka oli monin tavoin antoisa ja virkistävä
ennen uutta reissua taitaa ehtiä ikävä?
Kotipysäkille tultaessa satoi edelleenkin,
vaan kaverin toimesta autolla nyt koti ovelle meenkin.
Tämä oli taas sellainen reissu jota muistan pitkään
seura ja ohjaajat sellaiset, joita ei voita mitkään.
Kiitos teille kaikille ihanasta syysretkestä ja
monesta naurun täyteisestä onnellisesta hetkestä.