Liittyen Liikkuva seurakunta -hankkeeseen olen jo aiemmin esittänyt Taivalkosken seurakunnan toimijoille, kirkkoherra Törmäselle ja seurakuntasisar Keräselle, että Taivalkosken seurakunnassakin järjestettäisiin kerran viikossa tuolijumppaa yhteistyössä kunnan liikuntatoimen ohjaajien kanssa. Toivon sen toteutuvan.
Suomen NMKY:n, Urheiluliiton ja Kirkkohallituksen kolmivuotisella Liikkuva Seurakunta -hankkeella on jo kymmenen hanketta eri puolella Suomea. Näissä toiminnoissa on pidetty esillä liikkumista eri toimialoilla mm. vanhusten kerhoissa. Liikkuva seurakunta -hankkeen ajatuksena on auttaa näkemään, miten pienillä muutoksilla saa päivästä liikkuvamman. Passiivisen elämäntavan yleistyessä myös seurakunnissa on alettu etsiä keinoja saada seurakuntalaiset ja sen työntekijät innostumaan liikkumisesta. Kirkko ja liikunta sopivat hyvin yhteen, sillä ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu näkemys ihmisestä henkisenä, hengellisenä, sosiaalisena ja fyysisenä kokonaisuutena, josta on tärkeä pitää huolta. Seurakunnan toiminnoissa myös kaikille avoimet maksuttomat kerhot ennaltaehkäisevät ulkopuolisuutta. Kerhoon voi tulla lähetyskäskyn mukaan kirkkoon kuulumatonkin.
Liikkuminen, arkiliikunta ja yhdessä liikkuminen on yksi tärkeimmistä avaimista iäkkäiden hyvinvoinnin edistämisessä. Väitöskirjassani jaottelin ryhmät sen mukaan, miten omatoimisia me olemme yhdessä liikuttaessa. Ensimmäinen ryhmä on; eläkkeelle juuri siirtyvät henkilöt, joiden elämäntapaan liikunta ei ehkä ole kuulunut. Tälle ryhmälle seurakunnissa, Taivalkoskellakin, on järjestetty yhteisiä kävelyretkiä. Piispankävely on eräs esimerkki tästä. Kävelyretkillä jutellaan ainakin lähellä kävelevän kansaa ja näin ryhmässä liikkumalla läheisyys ja yhteisöllisyyskin voi kasvaa. Tarkoituksena on edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja samalla luoda yhteisöllisyyttä. Kävelyretket eivät kuitenkaan riitä huonosti liikkuvien ikääntyneiden määrän kasvaessa.
Toinen ryhmä, jonka puolestapuhujana nyt erikoisesti haluan olla, on itsenäisesti asuva eläkeläinen, jolla on alkavia toimintakyvyn ja liikkumisen ongelmia. Tähän ryhmään kuuluvien joukossa ohjattu liikunta edistää fyysistä suorittamista, ehkäisee ennalta erilaisia jalkavaivoja ja jalkojen liikerajoituksia, antaa toivoa selviytymisestä ja poistaa yksinäisyyttä. Kiireellisintä olisi saada kokoon yhteistyössä kunnan liikuntaohjaajan kanssa tuolijumpparyhmä myös kirkon läheisyydessä, seurakuntatalon päädyssä. Tällainen ryhmä kokoontuu nykyisin terveyskeskuksessa reumayhdistyksen järjestämänä. Huonosti liikkuvien vanhusten kohdalla liikuntapaikka tulee olla tarpeeksi lähellä, jotta omatoimiminenkin meno ryhmään on mahdollista.
Kolmas ryhmä, johon kuuluvat kotihoidon, palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon piirissä toimintakyvyltään heikentyneet ikäihmiset, jotka tarvitsevat myös erilaista avustamista, jopa passiivista kuntoutusta. Tässä vetoan palvelukotien ja laitoshoidon vastuulliseen vanhuksen ihmisarvoa kunnioittavaan työskentelyyn ikääntyvien hyvinvoinnin puolesta. Kaikkea mahdollista vaimeaakin omaa toimintaa/liikkumista tulee tukea. Fysioterapia/hieronta on yksilöllistä ja usein passiivista, mutta sitäkin tarvitaan.
Yhteisöllisyyden kannalta olisi myös toivottavaa, että vapaaehtoistyötä, järjestö- tai muuta kansalaistoimintaa harrastavat toimijat perustavat edelleenkin itselleen tärkeitä ryhmiä, ja osa heidän lisääntyneestä vapaa-ajastaan käytetään asuinpaikkakunnan ja koko yhteiskunnan asioiden seuraamiseen, vaikuttamiseen ja kehittämiseen. Ikääntyvien voimavaroja ja identiteettiä vahvistaa sellainen yhteisöllisyys, jossa on mukana runsaan paikalliskulttuurin ja sosiaalisen pääoman lisäksi myös ikääntyvän omaa inhimillistä pääomaa. Ikääntyneelle on tärkeää saada kokea olevansa hyväksytty, arvostettu ja kuuluvansa joukkoon.