Olimme Epran kanssa työkaverit, kuljimme tekemässä sähkötöitä, milloin missäkin. Kerran olimme Epran kanssa eräissä talosta pyräs, ei vielä sähköä eräissä talossa. Talossa eräs jossa oli tiukkapipoinen isäntä. Naapurit olivat valistaneet ja emäntä jo aikaisen asiasta. Hän isäntä söi yksinään ollessaan kotona, hän ei suvainnut ketään perhettä yhtaikaa ruokapöytään, ei edes vaimoaan. Mutta meidät sai hän suvaitsi yhtaikaa ruokaa, tiesimme isännän nuukuuden ja uskovaisuuden.
Kun olimme saaneet työmme tehtyä ja olimme syömässä, ja saimme syötyä niin sanoin, että minä tokasi on jo ”tapana” että isäntä pitäs konjakki pullon pöytään valoryypyksi, kun on saatu taloon sähköt, isäntä katsoi minua hyvin tiukasti silmiin ja sanoi lopulta, että niinkö on tapana ”myönsin” näin olevan. Isäntä haki jostain kätköstään pullon ja sanoi, että jatketaan perinnettä sitten. Eihän meidän passannut ottaa Konjakkia kun toisen, koska toisen piti ajaa autoa.
Eihän meillä ollut lainkaan tapana pyytää isänniltä mitään Konjakki ryyppyä, tämä oli vaan jekku. Kun olimme syöneet ja menimme ulos, niin talon emäntä tuli salaa isännältä meidän luokse ja sanoi, että tämä on ensimmäinen kerta, että hän näkee isännän tuovan pullon pöytään, ja lisäsi, että isäntä on vielä harras uskovainen. Olipa emäntä sanoi, että on uskomatun juttu.
Erään kerran asentamassa sähköjä, niin minulle sattui pieni vahinko, olin asentamassa sähköjohtoja vinttikamariin, en oikein yltänyt katonrajaan asti, otin erään pienen jakkaran alleni, jakkara jotenni lipsahti altani pois, minä lensin nurin ja löin pääni pöydän kulmaan sillä seurauksella, että päänahka halkesi. Verta siitä tuli aikalailla laskeuduin alakertaan sanoin Epralle, että oleppa tohtorina ja kääri jotain päähäni, lankesin tuolla ja satutin pääni, Epra kietoi sähköteippiä muutaman muutaman rullan päähäni ja sanoi, että lähetään lääkäriin sanoin hänelle, että kesken päivän ei lähetä minnekkään.
Töiden loputtua menin vastaanotolle, siellä oli lääkäri päivystämässä, hän pani kuoletuspiikin päähäni ja sanoi, että tulen vähän ajan päästä panemaan tikit. Ennen sitä hän kyseli, kuka sinua on tohtoroinut kun laittanut noin ison määrän teippiä päähäsi, ei tuo oikein ammattimiehen tekoselta näytä vastasin, että työkaverini teippasi.
Odottelin useita tunteja, tikinpanijaa ei vaan kuulu, joskus yöllä hän tuli jostain syystä käymään vastaanottohuoneessa, hän huomasi minut ja kyseli, että mitä sinä täällä istut sanoin hänelle, että tikit pitäisi panna päähäni hän sanoi, että hän on unohtanut koko homman jatkoi vielä, että tule niin pannaan uusi kuoletus ja ommellaan kiinni.
Sanoin hänelle, että ei panna puututusta vetele kiinni haava, minulla menee koko yö täällä, minun pitäisi keritä vähän nukkuakin ennen töihin lähtöä lisäsin vielä, että jos vaikka sattuisit taas unohtamaan tämän, niin on kohta aamu käsissä. Lääkäri sanoi, että pannaan sitten tikit ilman kuoletusta, niin hän tekikin ja hyvä tuli.
