Vastaus Kortesalmen kirjoitukseen Koillissanomissa 21.9.2017
Suomessa on kapitalistinen talousjärjestelmä. Ei toki puhtaana versiona, vaan erilaisia sosiaalisia tulonsiirtoja sekä yhteiskunnan yritys- ym. tukia sisältävänä versiona. Päätöksenteko on jaettu useampaan portaaseen ja lisää on tulossa (maakuntahallinto). Kukin päätöksentekoporras vastaa omalla vastuualueellaan.
Yksityinen ihminen vastaa omasta omaisuudestaan ja sen hoidosta tai hoidon järjestämisestä, myös kiinteistöistä. Kortesalmi esittää kirjoituksessaan käsittääkseni eriasteisia kunnallisia tulonsiirtoja yksityisille kiinteistönomistajille verovaroista, koska taloja on tyhjillään ja/tai ne ovat romahtamispisteessä. Minulle ei Kortesalmen kirjoituksesta aukea, millaisista tukimenetelmistä- ja summista olisi kyse ja miten ne vaikuttaisivat ongelman poistumiseen tai mistä Kortesalmi ottaisi tähän rahat. Todettakoon, että kunnalla on työkalupakissaan keinot puuttua julkisivuiltaan hoitamattomiin kiinteistöihin niin halutessaan.
Kunnalla on lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen kiinteistöomaisuutta. Jos keskustellaan lakkautetuista kyläkouluista, voitaneen yksinkertaisilla talouslaskelmilla osoittaa, että niiden ylläpitoa ei ole viisasta pitää kunnan vastuulla. Kunnan toiminnan kannalta tarpeettomat kohteet tulee myydä eniten tarjoavalle ja sellaisten puuttuessa vaikka lahjoittaa kylätoimikunnille niiden omiin käyttötarkoituksiin ylläpitoa vastaan. Kyläkauppojen pito taas on yksityistä liiketoimintaa, jossa talouden lainalaisuudet sanelevat sen onko kyläkaupan pito kannattavaa vaiko ei.
Väestön pakkautuminen kasvukeskuksiin on tosiasia ja sen kaikki tunnustanevat. Kananen, jonka kirjoitukseen Kortesalmi viittaa, oli päättänyt nostaa asian esiin kirjoituksellaan ikään kuin jonakin uutena totuutena. Soisi opettajasmiehen pitäytyvän hieman paremmin ajan rattailla. Se, mistä tämä pakkautuminen johtuu ja mitä ilmiölle voidaan tehdä, onkin sitten toinen juttu. Rakennusten julkisivuja näpräämällä voidaan poistaa ehkä ripaus apatiaa, mutta siihenpä se sitten jääkin.
Asioilla tapaa olla syy-seuraussuhteet. Harvaan asuttujen seutujen ja pienempien taajamien elinvoiman ja selviämisen avaimet ovat valtakunnan ja Euroopan tason päätöksenteossa. Joka muuta väittää, puhuu muunneltua totuutta. Viimeisten kymmenien vuosien aikana nähdyn perusteella johtopäätös on varsin synkkä. Maan pohjoiset ja itäiset osat tyhjennetään tietoisella politiikalla energiatuotannon (sähkö/biomassa) ja ulkomaisen kaivosteollisuuden (mm. Euroopan suurimmat harvinaisten maametallien esiintymät) hyväksi.
Mikäli koko Suomi halutaan pitää asumiskelpoisena, on kaikkien pohjoisen asukkaiden puhallettava yhteen hiileen. Meidän on vaadittava eduskunnalta ja Euroopan unionilta politiikkaa, jolla tämä edes teoriassa voidaan toteuttaa. Tähän työhön on Kortesalmikin tervetullut. Yhden miehen kostomentaliteetin toteuttamiseen valjastetulla takiaspuolueella ja lahoaviin röttelöihin kunnan verorahaa pönkkäämällä ei pitkälle pötkitä.
