Tärkein asia meidän suomalaisten vinkkelistä on se, että emme jää tulevaisuudessa vähemmistöksi omassa maassamme. Syntyvyys kantaväestön keskuudessa on saatava kasvuun kohdentamalla taloudellisia kannustimia ja sosiaalisia resursseja lapsiperheiden arkeen.
Pienten lasten äitejä ei tule pakottaa kodin ulkopuoliseen työelämään eläketurvaan vedoten, vaan vaihtoehtona tulee olla alle kouluikäiset lapsensa kotona hoitaville eläkettä kartuttava kotiäidin palkka.
Kasvuiässä olevien lasten kehittymistä tuetaan parhaiten terveellisellä ja monipuolisella kotimaisella ravinnolla, kala ja liha mukaan lukien.
Piilohakuisesta lihansyönnin vähentämisestä pitää luopua, sillä omalla lihantuotannolla tuemme sekä turvaamme työllisyyttämme ja terveyttämme.
Yrittäjyyskasvatus tulee ottaa mukaan opintoihin jo peruskoulusta lähtien. Työ tekijäänsä neuvoo amiksessa, lukioissa ensikosketus korkeakouluopintoihin ja etä- ja verkko-opiskelulla turvataan haja-asutusalueella asuvien opintiet. Mantelit puuroon omalla työnteolla ja yrittämisellä, jolloin eläkkeet ja vanhuuden hoiva ovat turvattu myös tulevaisuudessa.
Poliisin ja puolustusvoimien henkilöstöresurssit sekä kalustohankinnat ovat kansalaistemme turvaksi, eikä niitä saa asettaa vastakkain sosiaaliturvan kanssa.
Kulttuuriset erot ja sopeutumattomuus vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään altistavat vihapuheille, joiden seuraukset voivat olla karmaisevia, kuten historia ja viimevuodet ovat osoittaneet. Yleistävältä syyllistämiseltä ja kohtuuttomuuksiin menevältä kritiikiltä menee pohja, jos omassa yhteisössä vaietaan ja peitellään samoja asioita, joista muita kritisoidaan. Lakeja säädettäessä on inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden oltava erottamaton pari, jotta moraali niiden noudattamiseen ei huku.
