Viime aikoina on hyvin paljon puhuttu matkailun työllisyysvaikutuksista Koillismaalla ja Lapissa. Uusimmaksi haasteeksi on noussut matkailukeskusten työvoimapula. Avoimia työpaikkoja on ilmoitusten mukaan, mutta halukkaita työntekijöitä ei tahdo löytyä. Esimerkiksi kokeista on huutava pula. Ongelma ilmenee aina loppusyksystä rekrytoinnin käynnistyessä talvisesonkia varten.
Näyttää siltä, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Ongelman ytimessä ovat työn kausiluonteisuus ja palkkataso. Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle kokki on 2002 euroa kuukaudessa. Paikkakuntalaiset eivät hakeudu puoleksi vuodeksi sesonkityöhön, jos ei ole pakko. Koska pakkoa ei ole, työmahdollisuudet jäävät ulkopaikkakuntalaisten täytettäväksi, mistä seuraa omat kerrannaisvaikutuksensa. Työpalkkojen verotulot valuvat Koillismaan ulkopuolelle sesonkityöläisten kotipaikkakunnille. Ulkopaikkakuntalaiset rasittavat kuitenkin palveluja, jotka joutuvat kustantamaan omalta osaltaan Koillismaan vakioasukkaat veroillaan.
Alhainen palkkataso ei myöskään houkuttele paikkakuntalaisia ainakaan korkeasuhdanteen aikana kuten nyt, koska muitakin työllistymismahdollisuuksia on tarjolla. Suomalaisia kokkeja on hyvin paljon mm. Pohjois-Norjassa.
Alan sesonkiluonteisuus ei ole vain Suomen ongelma, sillä harvat matkailumaat, joissa vetovoimatekijä perustuu luontoon, pystyvät houkuttelemaan matkailijoita 12 kuukautta. Tämä pätee varsinkin Välimeren maihin. Olipa sitten kyse Turkista, Kreikasta, Egyptistä tai Tunisiasta, sesonkiluonteisuus aiheuttaa ongelmia työllistymisessä ja toiminnan kannattavuudessa. Matkailualan työntekijöillä on työtä Välimeren maissa noin 6 kuukautta vuodessa. Tämä koskee ravintolahenkilökuntaa, vastaanottovirkailijoita, siivoojia, oppaita, bussinkuljettajia eli lähes koko yhteiskuntaa, joka on kytkeytynyt tuleviin matkailijoihin. Esimerkiksi Turkissa tietyt matkailukohteet, kuten Side, sulkeutuvat kokonaan. Autiolla kaduilla partioivat vain ruokaa etsivät kissat.
Palkkataso on alalla yleensä aika olematon, vaikkakin kustannustaso on Suomea huomattavasti alhaisempi. Esimerkiksi hotellin vastaanottajavirkailijan palkka Turkissa on kuussa noin 250 euroa eli vuodessa 1 500 euroa. Turkissa ei ole mitään työttömyysavustuksia tms. eli jos ei ole töitä, pitää elää säästöillä tai pyhällä hengellä. Yksinkertaisen laskelman avulla kielitaitoinen alan koulutuksen käynyt henkilö, joka osaa englantia ja venäjää, ansaitsisi Kuusamossa yhden kuukauden aikana vuoden palkan. Kääntäen yhden sesongin työrupeama Lapissa tuottaisi turkkilaiselle matkailualan ihmiselle kuuden (6) vuoden palkan.
Turkkilainen matkailuala on kiinni silloin kun Lapin sesonki on parhaimmillaan. Eikö työvoimapulaan löytyisi luonnollinen ratkaisu. Ei taida löytyä. Turkki ei ole EU-maa eikä sitä tullene koskaan olemaankaan, joten työvoiman vapaa liikkuminen ei ole mahdollista. Turkkilainen ei voi vapaasti lähteä töihin esimerkiksi Suomeen. Maahantulo vaatii ensinnäkin viisumin ja viisumia ei saa ilman riittävää pankkitiliä. Byrokratia on liian monimutkainen tavalliselle ihmiselle.
Työvoiman pendelöinti ei ole täysin utopiaa, sillä Turkin lomakeskuksissa tapaa usein matkaoppaina suomea hyvin puhuvia turkkilaisia. He ovat aikoinaan tulleet Suomeen ja oppineet suomen kielen. Kesäaikaisin matkatoimistot palkkaavat heidät mielellään opastehtäviin ja talviajaksi he palaavat Suomeen, jossa toimivat esimerkiksi ravintolahenkilökuntana tms. Periaatteessa he ovat täystyöllistettyjä koko vuoden. Ehkä heidän mentaliteettinsa on erilainen eli ihminen kulkee työn mukaan, kun näin on ollut pakko. Näinhän oli Suomessakin aikoinaan. Kun lapsi tuli tiettyyn ikään, sai hän laittaa sukset alleen ja lähteä etsimään toimeentuloaan. Samaan kategoriaan voidaan lukea myös suomalaisten joukkomuutto Ruotsiin 1960-luvulla. Sinne mentiin, mistä saatiin vihiä työllistymisestä.
Nykyisin tilanne on toinen, sillä ihmiset eivät ole aina kovinkaan halukkaita muuttamaan asuinpaikkaansa varsinkin, jos on investoinut asuntoon, joiden myyntimarkkinat ovat tukkoiset. Omakotitalon omistajat ja perikunnat eivät pääse kiinteisteistöistään irti, koska ostajia ei yksinkertaisesti ole. Tämä ongelma ei koske pelkästään Kuusamoa, vaan myös vaurasta Etelä-Suomen taantuvia pikkukaupunkeja, kylistä puhumattakaan.
Tarttis tehdä jotain, mutta mitä?
Lähteet:
Muuttoaan lämpimimmille vesille harkitseva.