Kuusamon historiankirjoituksissa on vahvasti tuotu esiin, että saksalaiset sotilaat tuhosivat vetäytyessään Kuusamon kirkonkylän ja samalla myös Kuusamon kauniin kirkon. Tällaisia mainintoja löytyy useista painotuotteista ja verkkojulkaisuista. Aiheesta on jo kirjoitettu lehdissä ja kirjoissa paljon, mutta vasta nyt on saatavissa aiheesta uutta tietoa, joka saattaa aiemmat käsitykset epäilyksen alle.
Kiitokset Jorma Kanaselle rohkeasta avauksesta Koillissanomissa 31.10.2018 koskien Kuusamon kirkon polttamista. Itse jouduin tarkistamaan käsitystäni keskusteltuani Tauno Pätsin kanssa helmikuussa 2018, ja kuunneltuani Tauno Pätsin ääninauhalle tallentamat haastattelut. Syntyi ns. varteenotettava epäily. Arvostan suuresti Tauno Pätsin noudattamaa periaatetta minkä hän minullekin totesi: ”Ellei haastatteluista ole äänitallennetta, ne muuttuvat kuulopuheiksi, joilla ei ole mitään todistusarvoa.”
Erityisesti Taimi Pitkäsen tekemä Mauno Säkkisen haastattelu on kaikkine yksityiskohtineen mielenkiintoinen ja vakuuttava. Jos kuvitellaan, että saksalaiset polttivat kirkon, niin on todella vaikea keksiä mitään järkeenkäypää syytä sille, miksi SS-sotilaat siirsivät kaiken kiireen keskellä suuren määrän kirkon penkkejä ja saarnastuolin turvaan ennen kirkon sytyttämistä tuleen.
Julkisista arkistoista saa nykyisin tavallinen tallaajakin (kuten minä) digitoitua materiaalia, jota ei aiemmin ollut vapaasti saatavissa. Vuoden 2018 alkupuolella aloin tutkimaan Lapin sodan tuhoja, ja keräämään dokumentteja omaan sotahistorian arkistooni. Olen julkaissut tutkimukseni tuloksia perustamallani Lapin Sota 1944-1945 -sivustolla. Kuusamon tuhojen osalta olen saanut haltuuni ennen näkemätöntä aineistoa Suomen Kansallisarkistosta, Saksan sota-arkistosta ja Venäjän sota-arkistosta. Alla lyhyt yhteenveto tekemistäni asiakirjalöydöistä, jotka liittyvät Kuusamon kirkonkylän ja kirkon tuhoon.
Kuusamossa toimineen suomalaisvaltuuskunnan jäsenten todistukset tutkintapöytäkirjassa osoittavat, että Fredrik Meskuksen eli Meskus Reeten tarinat Kuusamon polttamisesta ovat monilta osiltaan mielikuvituksen tuotetta. Mm. kirkko ja Kansanopisto olivat pystyssä, kun suomalaisvaltuuskuntaa lähdettiin viemään Rovaniemelle 22.9.1944. Taloja kuitenkin paloi kirkonkylällä ja saksalaiset sotapoliisit etsivät talojen sytyttäjiä. Kuusamon paikallinen komendantti syytti paloista suomalaisia siviilejä. Suojeluskuntatalon sytyttänyt saksalaismajuri oli pidätetty.
Tutkintapöytäkirjan mukaan, luutnantti Alanteen valitettua 22.9.1944 klo 9:15 kirkonkylän talojen polttamisesta SS-Vuoristojääkäridivisioona Nordin komentajalle, SS-Gruppenführer Brennerille, Brenner ilmoitti, että ”he polttavat vain heinälatoja, kun sen sijaan asuinrakennusten polttamisesta on annettu jyrkkä kielto”. Käytännössä SS-joukoilta oli kielletty muiden kuin sotilaallisten kohteiden tuhoamien Kuusamossa. Brenner oli SS-Standartenführer Franz Schreiberin esimies.
Tutkintapöytäkirjasta ilmenee, että Meskusvaaralle oli jäänyt evakuoinnin jälkeen kymmenen nuorukaisen ryhmä. Herää kysymys mitä nämä nuorukaiset asukkaista tyhjennetyssä Kuusamossa tekivät.
Saksalaisten käyttämä poltetun maan taktiikka oli vetäytymisen alkuvaiheessa totaalista, eli kaikki vetäytymisreitin varrella olevat rakennukset poltettiin. Tätä taktiikkaa toteutettiin Venäjän puolella ja myös Kuusamon alueella itärajan läheisyydessä olevissa kylissä. Tähän taktiikkaan perustui todennäköisesti tieto, että SS-Standartenführer Schreiberilla oli aluksi käsky polttaa myös Kuusamon kirkonkylä ja kirkko. Tätä varten kirkonkylän rakennuksiin asetettiin valmiiksi sytykkeitä.
Saksan armeijan käyttämä poltetun maan taktiikka muuttui kuitenkin ratkaisevasti, kun Saksan ja Suomen armeijat solmivat salaisen Syysmanööverit-sopimuksen, joka alkoi 19.9.1944 ja päättyi Tornion maihinnousuun 1.10.1944. Syysmanööverit-sopimuksen aikana saksalaiset ja suomalaiset sopivat salaisella sopimuksella, että saksalaisjoukot tuhoavat vetäytyessään sillat, siltarummut ja viestintälinjat. Siviilirakennusten tuhoamiseen ei saksalaisilla ollut Suomen sodanjohdon hyväksyntää.
Hyrynsalmen tuho (vain kirkko säilyi) tapahtui 17.9.1944 ennen Syysmanööverit-sopimusta ja aiheutti julkisuudessa suurta kohua ja vastustusta. Tästä syystä johtuen Saksan 20. Vuoristojääkäriarmeijan komentaja, kenraali Rendulich kielsi 20.9.1944 Kuusamossa käydessään siviilirakennusten polttamisen. Taloja kuitenkin paloi Kuusamon kirkonkylässä 21.9.1944 alkaen.
Tästä syystä Kuusamossa esikuntaansa pitäneen XVIII Vuoristoarmeijakunnan komentaja, kenraali Hochbaum kirjoitti 22.9.1944 käskykirjeessään mm. seuraavaa: ”Loyales Verhalten gegenüber den Finnen ist unsere Pflicht. Dies wird durch zinnlose Zerstörungswut sabotiert…“ Vapaasti käännettynä: Uskollinen käyttäytyminen suomalaisia kohtaan on velvollisuutemme. Tätä sabotoivat järjettömät tuhoamiset... Samalla kenraali Hochbaum kielsi ankaran rangaistuksen uhalla siviilikohteiden tuhoamisen ja kaikenlaisen ryöstelyn Kuusamossa.
Venäjän sota-arkistosta olen saanut haltuuni Kuusamoa miehittäneen 205. divisioonan sotapäiväkirjoja ja karttoja. Päiväkirjoista selviää myös, mikä oli tilanne Kuusamon kirkonkylällä, kun venäläisjoukot marssivat sinne 27.9.1944. Julkaisen Lapin sota 1944-1945-sivustolla tarkempia tietoja venäläismiehittäjien sotapäiväkirjoista myöhemmin, laajahkon käännöstyön jälkeen.
Saksalaisilla SS-joukoilla oli merkittävä rooli Kuusamon talojen tuhopoltossa, ja siitä heille voidaan olla edelleen katkeria. Esiin tulleiden näyttöjen ja dokumenttien perusteella rohkenen kuitenkin todeta, että saksalaiset eivät polttaneet Kuusamon kirkkoa.
Kuka sitten poltti Kuusamon kirkon, jos sitä ei tehneet saksalaiset SS-joukot? Vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi mutta aihe vaatii vielä tarkempaa arkistolähteiden tutkimista. Kysymykseen saattaa löytyä vastaus venäläisistä sotapäiväkirjoista. Asiaan palataan myöhemmin.
Työn tuloksia ja dokumenttitodisteita voi käydä katselemassa perustamaltani verkkosivustolta
Palautetta, kommentteja ja lisätietoja aiheeseen liittyen voi lähettää luottamuksella minulle Lapin sota -sivuston yhteydenottolomakkeella.
