Hurja tilanne sattui ajaessamme kaikessa rauhassa kesän viettoon Kuusamoon. Vastaantulija kääntyi meitä päin. Sain väistettyä ja estettyä, ettei auto mennyt metsään eikä lähtenyt pyörimään. Kahdella renkaalla pysyi tiellä. Onneksi ei ollut muita lähellä.
Ei siinä mitään ehtinyt ajatella. En tiedä mikä oli syy. Vauhti oli molemmilla varmaan satasta, sallittu nopeus, tie vastaantulevan puolella kaartui hyvin lievästi oikealle.
En tiedä lähtikö hänellä auto käsistä kaarteessa ja tuli suoraan kohti. Muistan vain tajunneeni, että auto tulee päälle ja alta pois. En jarruttanut, pidin ratista tiukasti , tein väistöliikkeen . Ns. hirviväistö. Kumpikaan ei pysähtynyt. Ei oikein edes tajunnut mitä tapahtui.
Oli kiinni hetkestä, että olisi ajanut minun päälle kuljettajan puolelle kylkeen. Ilman minun väistöä, varmasti päälle.
Samoin, jos olisin jarruttanut, olisi tullut päälle.
En itkenyt, en vapissut, mutta puhuimme Reijon kanssa autossa vasta parin tunnin päästä. Vieläkin epätodellinen olo, onko tämä sattunut meille. Elämme hetkistä. Varovaisuutta.
Hyvää Kesää!
