Kuusamon Energia- ja vesiosuuskunnan (EVO) toimitusjohtaja Mika Mankinen peräsi 14.3. Koillissanomissa tasavertaisuutta ympäristölupapolitiikkaan. Mankinen ihmetteli miksi kalanviljelylaitokselle sallitaan 450 kilon fosforipäästö, mutta EVOn puhdistamolle vain 40 kiloa.
Ympäristölupaharkintaa tehtäessä tarkastellaan vastaanottavan vesistön kykyä ottaa vastaan siihen johtuva kuormitus sekä vesistön ekologista tilaa. Artikkelissaan Mankinen vertaa Iijoen pääuomaan (valuma-alue laitoksen kohdalla 3860 km2) laskevan Koivukosken kalanviljelylaitoksen päästöjä Kesäjokeen (valuma-alue kuormittajan kohdalla n. 14 km2) laskevan Rukan jätevesipuhdistamon päästöihin. Iijoen valuma-alue on 275 kertaa Kesäjoen valuma-alueen kokoinen, joten ihmettelyyn pistekuormittajan 11 kertaisesta erosta ei pitäisi olla aihetta. Suoraan suhteessa muuntaen kalankasvatuksen luvan tulisi siis olla peräti 11 000 kiloa fosforia tuohon Rukan puhdistamon 40 kiloon verrattuna . Tämä vertailu on aivan yhtä absurdi kuin Mankisen esittämä.
Koillissanomissa 8.3. julkaistussa uutisessa Koivukosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvasta ja edellä mainitussa Mika Mankisen mielipideartikkelissa annetaan ymmärtää, että Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunta olisi myöntänyt kalankasvatuslaitokselle toimintaluvan. Näinhän asia ei ole, sillä lupaviranomainen on Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto, ja yhdyskuntatekniikan lautakunta on ainoastaan antanut asiasta lausunnon. Lausunnossaan lautakunta arvioi luvan vaikutuksia. Käytännössä kunnat antavat aina lausunnon ympäristölupakysymyksiin.
Lautakunta ja Mankinen kiinnittävät huomion erittäin tärkeään ympäristökysymykseen, rehevöitymiseen. Artikkeleissa ja lupakäsittelyssä kiinnitetään erityistä huomiota juuri fosforiin siksi, että fosfori on alueellamme kuormituksen vaikutuksen kannalta minimiravinne, joka määrittää kuinka paljon vesistössä voi olla alkutuotantoa, eli yhteyttämistä. Fosfori ei ole jäte tai myrkky, vaan kaiken elollisen kannalta elintärkeä ravinne, jota valitettavasti vapautuu maaperään ja vesistöön liikaa lähes kaiken maataloustuotannon yhteydessä. Jokainen toimiala osaltaan tekee parhaansa näitä päästöjä vähentääkseen, eikä vähiten siksi, että fosforia sisältävät rehun osat ja maataloudessa fosforilannoitteet ovat tuottajalle kalliita.
Kalankasvatuksessa merkittävin tekijä kuormituksen vähentämisessä on ollut rehutekniikan edistyminen. Kaupan kalatiskiin perattu noin 1,5 kg painava kirjolohi on elämänsä aikana syönyt vain 1,5-1,7 kiloa rehua. Mikään muu eläinproteiinin tuotantomuoto ei pääsee vastaavaan tehoon. Lisäksi teknisillä järjestelmillä fosforia voidaan ottaa kalankasvatuslaitoksilla talteen merkittäviä määriä.
Nykyisellä tekniikalla Koivukosken laitokselta lähtevä maksimi ominaiskuorma kasvatuskauden aikana osoittaa laskennallista 0,03mg/l fosforipäästöä. Myös tämä alittaa reilusti Rukan (0,13) tai Torangin (0,12 mg/l) jäteveden puhdistamoiden ilmoitetun tason. Lupahakemuksessa Koivukoskelle on ilmoitettu tehtävän myös nykyistä tehokkaampia ratkaisuja fosforin talteen saamiseksi.
Iijoella kalankasvatuksen kuormituksen sijoittumista ohjataan vuonna 2016 valmistuneella sijainninohjaussuunnitelmalla, jota olivat laatimassa Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus sekä alan yrittäjät. Tämän yhteistyössä valmistuneen suunnitelman avulla kuormitus voidaan kohdistaa sellaisiin paikkoihin, joissa ympäristövaikutukset jäävät mahdollisimman pieneksi.
Iijoen keskiosan osalta suunnitelma toteaa yksiselitteisesti, että suurillakaan kuormilla ei alapuolisten ja?rvien tai jokialueiden ympäristön tila ole vaarassa heikentya?. Lisäksi suunnitelma esittää, että tuotantoa tulisi ensisijaisesti keskitta?a? nykyiseen laitokseen, Koivukoskelle.
