Lu­ki­jal­ta: Ve­sien­hoi­to­la­ki ja ka­la­tie­la­ki hal­li­tus­oh­jel­maan – Kun vesien hyvä tila on pi­lat­tu, ei se tule kor­ja­tuk­si näen­näi­sil­lä ka­lan­kas­va­tus­vel­voit­teil­la

Vuoden 2000 EU:n vesipuitedirektiivi määrittelee, että vesien tila on oltava vähintään hyvä viimeistään vuonna 2015. Suomi kirjasi sen tavoitteekseen.

Vesistöjen ekologinen tila määritellään biologisten-, fysikaalis-kemiallisten- ja hydromorfologisten tekijöiden perusteella. Vesistö ei ole hyvässä ekologisessa tilassa, jos yksikin edellä mainituista kriteereistä ei täyty.

Suomessa direktiivi koskee erityisesti virtavesien patoja, jotka estävät vaelluskalojen nousemisen kutupaikoilleen. Mutta koska Suomen vesilakia ei kirjoitettu velvoittavaksi, eivät vesivoimayhtiöt ole rakentaneet kalateitä.

Direktiivin takarajaa on siirrelty vuoteen 2027. Siis ei nyt vaan vasta kohta. Mutta EU-tuomioistuin linjasi Weser-tuomiossa (C-461/13) vuonna 2015, että vesipuitedirektiivin vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia.

Sipilän hallitus ei kuitenkaan ryhtynyt muuttamaan Suomen vesilakia oikeudellisesti sitovaksi, vaan 21.9.2018 esitti hyvän ekologisen tilan saavuttamisen takarajaa siirrettäväksi vuoteen 2045. Siis ei kohta vaan joskus.

Kun vesien hyvä tila on pilattu, ei se tule korjatuksi näennäisillä kalankasvatusvelvoitteilla, joissa kierrätetään samaa istutuskantaa vailla luonnonkierron elvyttävää mahdollisuutta.

EU:n komissio huomautti palautteessaan 26.2.2019, että Suomen tulee tarkastella kaikkien vesivoimalaitosten luvat, jotta vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet toteutuisivat, erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta.

Hallitusohjelmaan on kirjattava vesienhoitolain muuttaminen ja kalatielain säätäminen direktiivin mukaiseksi. Haittojen estämiseen on ryhdyttävä nyt eikä vasta joskus. Haitan aiheuttaja maksaa -periaatteella.