Pekka Virtanen kirjoittaa KS:n vieraskolumnissaan 11.12.2019 ”liikaväestöstä”. Jos liikaväestön määritelmä hyväksytään, silloin pitäisi tutkailla myös Suomea hiukan tarkemmin.
Arkkivihreä, syväekologisen ajattelusuuntauksen edustaja, Pentti Linkola esitti vuonna 1988 Suomen tulevaisuuden utopiaansa mm näin: ”Pääelinkeino on maatalous... Elintarvikkeiden suhteen Suomi on omavarainen… Syntyvyyttä rajoittamalla on Suomen väkiluku saatu laskemaan noin miljoonaan kansalaiseen…. ”
Virtanen kirjoittaa huoltosuhteen heikentyvän nuorten ikäluokkien pienentyessä. Hänen mukaansa olisi ollut parempi, jos tämä kehitys olisi alkanut maailman väkiluvun ollessa 1 – 2 miljardia [nykyisin n. 8 miljardia]. Siinä lukemassa oltiin 1800-luvun alussa. Siihen aikaan nimenomaan suuri lapsiluku takasi huoltosuhteen eli vanhempiensa vanhuudenpäivät.
Suomen kansaneläkejärjestelmä vanhuudenturvaksi alkoi säästövakuutuksiin perustuen vasta 1937 ja uusittiin 1957 perustuen veroluonteisiin eläkevakuutusmaksuihin.
Syntyvyyteen vaikuttaa moni tekijä. Rooman klubin kirjassa kasvun rajat sivulla 114 esitetään käppyrä bruttokansantuotteen ja syntyvyyden korrelaatiosta; syntyvyys laskee maailman maissa säännönmukaisesti, kun BKT henkeä kohden nousee. Syntyvyyden lasku ei johtune ”valistuneisuudesta” tai ”laiskuudesta lastenkasvatuksen suhteen. ”
Oikeassa Virtanen on maailman syntyvyyden kasvun hidastumisesta. Absoluuttisesti väestön määrä kuitenkin kasvaa edelleen. YK:n väestöennusteraportin 2019 mukaan ihmiskunnan koko vuonna 2030 on 8,5 – 8,6 miljardia, 9,4 – 10,1 mrd v. 2050 sekä 9,4 – 12,7 mrd v. 2100.