Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Vir­tuaa­li­ur­hei­lu­ko ur­hei­lu? - Sehän on vain ma­kaa­mis­ta soh­val­la ja mö­li­se­mis­tä

Luettuani Petri Markkasen selostuksen posiolaisille tuodusta virtuaaliurheilun ihanuudesta, tulin siihen tulokseen, että jos tuokin on urheilua, niin sitten minä olen käsittänyt koko sanan ”urheilu” täysin väärin. Minä olen käsittänyt tuon sanan tarkoittavan sitä, että urheilua harrastava juoksee, hyppää, heittää työntää, hiihtää tai jollain muulla tavalla harjoittaa liikuntaa eli rääkkää itseään fyysisesti. Kuntourheilussa asianomainen tekee sitä vain oman fyysisen kuntonsa kohentamiseksi tai ylläpitämiseksi. Se on siis eräänlaista viivytystaistelua armotonta vanhenemista ja haurastumista vastaan. Ainoa palkinto tässä on parempi elämisen laatu.

Sitten on niin kutsuttu kilpaurheilu, jossa urheilija rääkkää itseään voittaakseen, ja saadakseen kunniaa itselleen. Silloin kun tähän päämäärään pyritään keinoja kaihtamatta hormoneilla, piristeillä tai muilla kepulikonsteilla, tämä urheilumuoto kääntyy itseään vastaan. Antiikin urheilun päämääränä oli ihmisen fyysinen jalostaminen, ja sikäläisissä olympiakisoissa oli ainoa palkinto laakeriseppele. Tosin oma kotivaltio saattoi palkita voittaneen urheilijan esimerkiksi ilmaisin aterioin. Antiikin olympiakisoissa vain yksi voitti, kaikki muut hävisivät. Kilpaurheilu ruokkii ihmisen itsekkyyttä ja kasvattaa häntä epäsosiaaliseen suuntaan. Lopullisen niitin tässä tohinassa antaa media, joka ylistää voittajan maasta taivaaseen ja näin ylpistää kyseisen nuoren naisen tai miehen.

Mutta mitä ihmettä on sitten tämä virtuaaliurheilu? Miten siinä liikutaan? Kävellään löhöämään johonkin sohvan tai tuolin nurkkaan ja sitten mölistään, kun joku tekee jotakin. Mikäli minä olen käsittänyt urheilun oikein, tuo on urheilun täydellinen vastakohta. Virtuaaliurheilun harrastaja ei liiku yhtään minnekään, liikuttaa korkeintaan käsiään ja äänihuuliaan. Virtuaaliurheilun yleistyminen käsittääkseni tappaa ainoan oikean urheilun, eli vapaaehtoisen liikkumisen.

Japanissa on saavuttanut suurta suosiota eräs toinen virtuaalimuoto, nimittäin virtuaaliseksi. Nuoret miehet ja naiset ovat kiinnostuneet siitä eivätkä toisistaan. Seurauksena on syntyvyyden raju lasku. Japanilaiset ovat ihmeissään, miten saada kansa lisääntymään, kun lisääntymisiässä oleva sukupolvi kiimoissaan tuhertelee läppäreidensä ja tietokoneittensa kimpussa. Toisin sanoen virtuaalitoiminta tappaa aidon toiminnan ja kääntyy itseään vastaan. Minusta virtuaaliurheilu tekee täsmälleen saman aidolle liikunnalle ja urheilulle. Se tappaa aidon, luonnollisen ja terveen liikunnan.

Seppo Ervasti