Kamarin kattoon on täksi jouluksi tehty uus himmeli. Se oloki kiiltelöö niinku kulta aenae, kun himmeli hilijalleen katossa liikahtelloo.
Kamarissa on tapiseerattu peräseinä kukallisella seinäpaperilla. Semmosta ei oo ennen ollukkaa tässä talossa, vaen nyt on. Siinä kamarissa meillä on nykyjään kylän Ossuuskassa. Marin mies siinä toemii kassanhoetajana. On mustanpuhuvat isot tilikirjat, joihin ei muut saa sekkautuo. Ja jos tullee tallettajie niin sillon muijen pittää olla aevan eri hommassa.
Sinne yhteiseen Ossuuskassaan saapi tehä talletuksie, isompie ja pienempie. Ja sitte tarvihtevalle laenataan, vaekka lehmän tae hevosen ostoon, jos niikseen tullee. Annilla ja pikku-Veikolla on semmoset peltiset askit mihin saapi säästää pennie ja markkoja. On siinä sievä kuva ja joka kylessä lukkee aena jottai.
”Perhe pellon kuokkii, pelto perheen ruokkii.
Ei maaten markat kasva.
Vähän päivässä, paljon vuodessa.”
Niin siinä kolikka-askissa lukkee.
Kamarin seinälle on ripustettu raameihin se valokuva minkä se kirkonkyläläenen valokuvvaaja otti kesällä. Sillon sattu olemaan atimoessa vanhaemännän sisar naapurikylästä pikkuselekosen toeselta puolen, niin asettuvat kaikki siihen sammaan.
Se kuvvaajahan se kierti talosta talloon ottamassa niitä kuvvie. Kun tuohi kuva otettiin tässä kamarissa, niin oli se ihmeellistä istuo niin pitkään samolla sijolla. Ei liijon silimie voenu liikaottaa, että sitte saapi selevää kuka siinä istuo töröttää.
Toenen valokuva on otettuhi tuossa pihassa. Siinä on tämän talon sisarukset samassa, kerkisivät enneku osa sisaruksista lähti Ameriikaan. Saapa nähä jääpikö ne sinne matkan taa ijäkseen vae pallaavatko koskaa kotikyllään. Onhan se koti niillä siellä tietenni, vaen suuri on täällä ikävä kun niin kauvas lähtivät.
Oon minnäe ollu kuvassa Seleman ja Elliinan kansa, ja olihan siinä niitä nuorie miehie kans tulossa sammaan kuvvaan, vaan eipä me huolittu niitä, kun ei oltu monesti ennen nähty. Aena markkinoijen aekaan on kuvvausta Kirkonkylässä ja sillonhan sitä nuorisoa ruukaa olla vilimattavana aevan jonoksi asti!
Nyt on jo aevan pimmeä, kohta mennään levolle. Yks päevä eletty iltaan asti, ja huomista saapi alakaa outtamaan. Kyllä se huominenhi on hyvä, kun kerta tämähi päevä oli. Siihen minä luotan.
Tämä on 2. osa Orvokki Ronkaisen kirjoittamaa Kuusamon Wanhan pirtin 7-osaista joulutarinaa. Wanha pirtti on noussut talkoovoimin Kitkantie viiteen. Pirtti tuo tervehdyksen vuoden 1924 joulusta ja tunnelmia sen ajan elämänmenosta. Käy kurkkaamassa ikkunoista, miltä vanhan ajan joulu näyttää.
