Muutin tyttäreni kanssa rivitalokaksioon viime syksynä, kahden kuukauden ”kodittomuuden” jälkeen. Asuimme isäni ja hänen vaimonsa luona sen pari kuukautta. Tuntui ihanalta löytää oma koti, huolimatta siitä että minulla ei ole luottotietoja. Vuokranantajani halusi kuitenkin luottaa minuun ja siihen, että pystyn maksamaan asumiskustannukseni. Näin olen myöskin tehnyt.
Olemme nyt asuneet viime vuoden elokuun lopusta saakka tässä, ja olemme viihtyneet. Naapuria lukuun ottamatta.
Alunperin naapuri valitti minusta vierailleni, vuokranantajalleni, sekä taloyhtiön puheenjohtajalle, ennen kuin tuli sanomaan minulle mitään.
Kärsin paniikkihäiriöstä, jonka vuoksi tämän tyylinen käyttäytyminen tuntuu minusta uhkaavalta, kohtuuttomalta ja inhottavalta. Yhteishenki muutoin ihanassa naapurustossa on pilalla.
Ongelmaksi on siis koitunut tupakointini. Tupakansavu menee naapurini mukaan suoraan hänen asuntoonsa.
Ymmärrän kyllä hajuhaitan. Yksinhuoltajalla ei ole hirvittävän suuria mahdollisuuksia mennä tupakoimaan roskiksen viereen, jonne tupakkapaikka on nyt sijoitettu. Sieltä en nimittäin näe asuntooni, joka on välttämättömyys lapsen kanssa joka voi satuttaa hyvinkin itsensä sillä aikaa. Terassilta näen suoraan sisälle ja tiedän mitä lapseni tekee sen aikaa, kun minä vietän muutaman minuutin rauhassa terassilla.
Joka ei tunne yksinhuoltajan arkea, ei myöskään tiedä sitä kuinka tärkeitä nuo muutamatkin ”rauhalliset minuutit” ovat.
