Sote-uudistus edellyttää uusien tulevien sote-keskusten yhtiöittämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt kuntien omistuksessa olevat terveysasemat muuttuvat maakuntien omistamiksi yhtiöiksi. Niiden lisäksi palveluiden tuottajiksi tulevat vielä yksityisten suurten yritysten omistamat sote-keskukset. Näistä sote-keskuksista asiakas sitten valitsee itselleen aina vuodeksi kerrallaan oman palvelupisteensä. Sote-keskukset saavat myös asettaa katon sille asiakasmäärälle, jonka ne ovat velvollisia ottamaan vastaan.
Entä jos ministerien puheissa mainostettu sote-yritys Pörriäinen Oy tulee tarjoamaan asiakkaalle sellaista mahdollisuutta, missä asiakas valitsee vain yrityksen ja sen sata sote-keskusta, jotka ovat levittäytyneet koko maahan. Maakunnan sote-keskus tarjoaa sen sijaan vaihtoehtoa, missä asiakas sitoutuu yhteen ja ainoaan maakunnan omistamaan sote-keskukseen tai parhaimmassakin tapauksessa vain yhden maakunnan sisällä oleviin maakunnan omistamiin sote-keskuksiin. Suurin osa ihmisistä todennäköisesti tulee tällaisessa tilanteessa valitsemaan sen toimijan, joka pystyy tarjoamaan laajemman palvelupisteverkon. Ovatko kansalaiset tällaisessa tilanteessa yhdenvertaisessa asemassa ja voiko syrjäseutujen asukas valita myös sen suuremman palvelupisteverkon omistavan sote-keskusyhtiön palveluidensa tuottajaksi?
Maksaako maakunta sitten yhdenvertaisen valinnanmahdollisuuden toteutumiseksi syrjäseutujen asukkaalle myös matkat kauempana sijaitsevaan sote-keskukseen, vai ovatko myös nämä matkat asiakkaan itsensä kustantamia lisäpalveluita?
Maakunta- ja sote-uudistuksen yhteyteen kaavailtu valinnanvapaus ja näitä palveluja tuottavien toimijoiden yhtiöittämisvelvollisuus tulevat kaventamaan demokraattista ohjausta ja poistamaan palvelujen tuottajien valvontaa merkittävästi. Hallituksen omien arvioiden mukaan osa tuottajista jää täysin valvonnan ulottumattomiin. Yhtiöittämismalleissa todellinen päätösvalta siirtyy yhtiöiden omistajille ja erityisesti niiden hallituksille. Maakunnan määräysvalta ei myöskään ulotu yhtiömuodossa toimiviin palveluntuottajiin.
Kuntien välistä epätasa-arvoa lisää se, että usealla kunnalla ei ole mahdollisuutta saada edes ääntään kuuluvaksi maakuntien päätöksenteossa. SuPer arvioi, että suurin osa Suomen kunnista on sellaisia, että niistä ei ole yhtäkään edustajaa uusissa maakuntavaltuustoissa ja hallituksissa. Tämä heikentää kuntien vaikutusvaltaa merkittävästi siitä, mitä se on esimerkiksi nykyisissä sairaanhoitopiireissä. Niissä jokaisella kunnalla on vähintään yksi kunnan itsensä valitsema edustaja. Tulevissa maakunnissa maakuntavaltuustojen päättäjät tulevat pääasiassa suurista kaupungeista. Lisääkö sote- ja maakuntamalli demokraattista päätöksentekoa?