On lehdet puista varisseet,
alas kesän värit karisseet,
talvi on tullut taas,
ja lunta ompi täällä maas.
Joulua on vietetty,
taas valon juhlaa katsottu,
Meille Jeesus-lapsi syntyi silloin,
sitä muistelemme aina illoin.
Meillä kerhossa on vauhti hyvä,
viedään linnuillekin jokin jyvä,
että pärjäävät ne pakkasella,
meillä itsellä on lämmin hella.
Kun ulos ikkunasta katsotaan,
valkovaippa siellä peittää maan.
On tähdenlento pieni rento
se valon tuopi taivaalle,
vaikka välähdys on aivan hento,
se toivon tuopi sairaalle.
Tässä eletään taas loppuvuotta,
ei vuosi ole mennyt suotta,
moni tuttu ompi poistunut,
ja ikäväksi muuttunut,
vain muistot heistä jälkeen jää,
tämä on nyt sitä elämää.
Vain käymässä me ollaan täällä,
aina pitäis olla hyvällä päällä.
On kiva tuttavia tavata,
ja naisia hienosti halata,
joskus ne pitää siitä,
ei aina meillä taito riitä.
Joulun aika koitti meille,
toivotaan parempaa aikaa myöskin heille,
jotka kotinsa ovat jättäneet
ja mieron tielle lähteneet,
Jospa apu tulee joskus heille
ja hyvä mieli myöskin meille
Vuodesta suuri kiitos ystäville!
Tätä toivottelee Veikko-Ville,
mennään kohti aikaan parempaan,
taas ensi vuonna tavataan!
Nyt kiitän kohteliaasti kaikkia,
niin Kallea kuin Maikkia.
Iloisin mielin,