Ulla Parviainen nosti tiistain Koillissanomien vieraskolumnissa esille muutamia asioita.
Aloitetaan nuorista. Nuoret ovat aiheesta huolissaan ympäristöön vaikuttavista tekijöistä. Kuusamossakin asuu vielä henkilöitä, joille tieteellisen tiedon valossa esitellyt perustelut ilmastomuutoksesta eivät riitä käsitysten muuttamiseen, saati siihen että he olisivat valmiit joihinkin toimiin. No, kuten Antti Rinne lausui, ”tämä ei koske meitä, mehän emme ole enää sitten edes elossa”.
Yllätys yllätys - Nuoret äänestysiän nyt alapuolella olevat ikäluokat ovat silloin elossa. He joutuvat elämään jokapäiväistä elämäänsä niiden päätösten vaikusten valossa joita olemme tehneet ja teemme. Siis niidenkin joita edellinen hallitus teki tai ehkä enemmänkin jätti ilmastokysymyksiin liittyen tekemättä.
Galluppeja tulee ja menee. Trendi on kuitenkin selvä. Vihreiden kannatus lisääntyy vuodesta toiseen ja ennen kaikkea nuorissa ikäluokissa. Tämä ei hämmästytä minua lainkaan. Niin heppoisesti ovat meidän päättäjämme menneinä vuosina suhtautuneet ympäristökysymyksiin mm. kaivoskysymyksissä. Taloudelliset arvot ovat aina ajaneet ympäristön edelle ontuvin selityksin. Kuinka vaikeaa voi olla käsittää, että ilman puhdasta ympäristöä meillä ei ole mitään. Ympäristöstä huolehtiminen on siis perustavanlaatuista ihmisestä huolehtimista!
Ympäristötietoisuus sekoitetaan liian monen puheissa äärikantoja edustavien ajatuksiin. Pentti Linkolan malli ei ole eikä tule olemaan se tie johon maailmaa kannattaa viedä. Se on kuitenkin se maailma jota kohti menemme, tai ne onnettomat jotka ekokatastrofin jälkeen joutuvat elämään, menevät jollei mitään tehdä. On helppo huudella asioita esiinnostavia ”piipertäjiksi” vaikeampaa on selittää tosiasioihin perustuen mihin huuto perustuu.
Ympäristön huomioiminen on myös taloudellinen mahdollisuus. Meillä on jo nyt sellaisia ammatteja joista kukaan ei osannut unelmoidakaan vaikkapa 50-vuotta sitten esimerkiksi tietokonepelialalla. Kaiken kasvun ei tarvitse tapahtua ympäristön kustannuksella vaan se voidaan tehdä ympäristöä huomioiden.
Kun nuoret osoittivat mieltään ilmaston puolesta nousi Kuusamossakin peräkylän poikien kööri itkemään sitä kuinka nuorten pitäisi luopua esimerkiksi kännykästä. Minä vastaan, ei tarvi. Kun kännykkä teknisesti vanhenee, voi hyvällä omalla tunnolla hankkia uuden, koska kännyköissä olevat arvometallit voidaan kierrättää ja käyttää lähes 100% uuden puhelimen raaka-aineena. Kyse on siis uudesta ajattellusta. Sehän se on monelle se vaikein pala. On helpompi soittaa vanhaa tuttua levyä kuin tutkia mitä uutta mielenkiintoista musiikkia on tarjolla.
Ulla viittaa elintarviketuotantoon ja esimerkiksi maitotuotteiden käytön vähentämiseen. Meillä Suomessa juustoista yli 50% tuodaan ulkomailta. Entäpä jos jätetään nämä ulkomaiset syomättä tai edes karsitaan niistä ja huolehditaan että se juusto mitä syödään on varustettu sinivalkoisella merkillä ja tuotettu lähellä? Keskustajohtoisen Kuusamon hankintatoimi voisi aloittaa sieltä omilta nurkilta ja valita Tanskalaisen vain hitusen halvemman juuston sijaan ihan paikallista Kuusamon Juustoa. Onnistuuko Ulla ja miksi ei ole onnistunut tähän mennessä?
Metsien hoidon osalta lienee kaikkien etu, että suomalaisten metsien hyvinvoinnista ja niiden monimuotoisuuden säilymisestä pidetään erityisen hyvää huolta. Toivottavasti Ullan silmiin on osunut raportit meidän paikallisen eläinkunnan tilaa koskevat raportit? Lajeja on yhä enenevässä määrin poistumassa luonnostamme.
Asiantuntijoilla on vielä erilaisia näkemyksiä siitä mikä on kestävän hakkaamisen raja. Itse suosittelisin varovaisuus periaatetta siihen kunnes tiedot ovat riittävän luotettavia ja niiden varaan voidaan esim investointipäätöksiä rakentaa.
Siinä Ulla on jäljillä, että ilmastonmutoksen torjunta lähtee jokaisesta pienestä ihmisestä. Itse painottaisin lisäksi sitä, että eduskuntaan on saatava päättäjiä, jotka puheiden lisäksi osoittavat valmiutta käytännön lainsäädäntötyöhön suomalaisten tulevien sukupolvien elinympäristön puhtauden varmistamiseksi. Sellaisiakin ehdokkaita on tarjolla.