Pääkirjoitus
Kelkka- ja hiihtoreiteillä sijaitsevat vesistöjen ylitykset pitäisi siirtää kuivalle maalle tai ne olisi muuten rakennettava turvalliseksi. Hiekoitusta ja teiden suolausta olisi lisättävä. Lisäksi vaihtoehtoisia matkailupalveluja olisi kehitettävä sään vaihteluja silmällä pitäen.
Suomen ympäristökeskus julkaisi vuonna 2011 nämä toimenpidesuositukset siitä, miten pohjoisen matkailukeskusten on syytä varautua ilmaston lämpenemiseen. Tutkimuskohteena olivat Kuusamo ja Sotkamo. Tulokset eivät sinänsä yllätä. Ei myöskään se, että suositusten mukaan riskialueiden rakentamista olisi vältettävä ja ympärivuotisia ”matkailukohteita ja vetovoimatekijöitä olisi kehitettävä”.
Ilmatieteenlaitoksen keräämän tutkimusmateriaalin perusteella sekä helle että pakkasjaksot ovat vähentyneet Koillismaalla vuosina 1971-2000. Lumi- ja jäätutkija Esko Kuusisto ennakoi, että Koillismaalla talvet ovat jopa nykyistä lumisempia, mutta järvet ovat jäässä nykyistä lyhyemmän ajan (KS 18.8.).
Vuoden keskilämpötilan arvioidaan kohoavan alueella kahdesta neljään astetta riippuen ihmisen toiminnasta. Toisin kuin toive useimmilla olisi, lämpeneminen kohdistuu ennen kaikkea talveen. Luvassa on sateisempaa ja pilvisempää.
Huhtikuun keskilämpötila nousee plussan puolelle 2030-2040-luvuilla. Vuonna 2020 lumikauden (lunta yli 20 senttiä) arvioidaan olevan 130-140 vuorokautta eli vähimmillään vain reilut neljä kuukautta.
Selvimmin keväiden lämpeneminen näkyy Kuusamo- ja Livojärvien jääpeitteen sulamisen aikaistumisessa noin kahdella viikolla 50 vuodessa.
Oulussa on parin vuosikymmenen kuluttua puolet vähemmän lunta talvisin kuin Kuusamossa. Etelä-Suomen lumet muuttuvat täysin uhanalaisiksi.
Pohjoisen lumipeite muuttuu entistä eksoottisemmaksi ja toivottavasti myös halutummaksi. Jos lumi häviää matkailun lähtöaluilta täysin, häviää myös ihmisten hiihtotaito. Se olisi huono uutinen pohjoisen hiihtokeskuksille.