Lammaskahdeksikko on tiiviissä joukossa puun alla. Aurinko paistaa, vilvoittava joki kimaltelee ja tuuli viilentää. Entisen pappilan viereinen jokivarsi on täynnä herkkuja, joita lampaat jauhavat taukoamatta. Eivät alue kerrallaan, vaan syöden ensin herkullisimmat ja siirtyen sitten seuraavaksi herkullisimpiin.
Joukko hoitaa kesätyötään maisemalaiduntajina leppoisan näköisesti, mutta on siltikin monta kertaa miesvoimia parempi.
– Näin nättiä maisemaa ei ihmiskäsin helposti saa, huomauttaa työvalmentaja Ulla Majava Taivalkosken kunnasta.
Pajukoiden ja vesakoiden kurissa pitäminen olisi ilman lampaita todella työlästä.
– Muutoin se tapahtuisi raivaussahalla. Se tarkoittaisi sitä, että vähintään kolmen vuoden päästä olisi ihmisen korkuinen pajukko takaisin, tietää Majava.
Kun lampaat syövät vesakot, vesakot väsyvät eivätkä nouse enää.
– Yhtälailla se muuttaa ruohokasvillisuuden rakennetta niin, että isoimmat horsmat ja koiranputket katoavat. Emme kuitenkaan ole tutkineet, että kuinka pitkäksi aikaa ne katoavat, koska tässä on laidunnettu taukoamatta, Majava kertoo.
– Ja onhan ihana asia, että eläimiä on keskellä kylää.
Nyt on menossa 13. kesä, kun lampaat hoitavat maisemaa Taivalkoskella. Alunperin idea lampaista lähti yhtäaikaa monesta suusta ja ideaa vauhditti maisemanhoitosuunnitelma, jossa oli tavoitteena jokivarsien avaaminen.
– Varmaan se olin minä, joka lopulta ehdotti, että pistetäänpä toimeksi, Majava muistelee.
Majava tunnustaa, että ensimmäisenä vuotena hän jännitti, että miten homma sujuu, mutta huomasi pian kaiken menevän hyvin. Vain muutaman kerran yksittäinen lammas on karannut.
– Yhden kerran ne ovat kaataneet portin ja päätyivät torille. Se tapahtui toissa kesänä aamuyöstä.
Laumaeläin lammas laiduntaa ja märehtii yhtenä katraana tarkassa vuorokausirytmissä. Laumasieluisuuden takia lammas on myös helppo saada takaisin, jos se karkaa vaikkapa öiseen toritapaamiseen.
– Se helpottaa niiden hallitsemista. Jos on karattu, karkureita on ollut yksi tai kaksi. Laitumen sisäpuolella olevaa laumaa ohjaamalla saadaan karkulaisetkin haluttuun paikkaan. Ne tulevat kuitenkin lauman perässä.
Tällä hetkellä Taivalkoskella kyseisiä seurakunnan maita laiduntaa kahdeksan lammasta kummallakin puolella jokea. Välillä lampaita on ollut jopa 15.
– Nyt on ollut monena vuonna kymmenen ja kymmenen. Viime kesänä laiduntamiskausi jäi aika lyhyeksi, joten nyt kokeillaan pienemmällä määrällä, että ne ehtivät olla pidempään.
Lampaat tulevat Pudasjärveltä, koska Taivalkoskella ei ole sen kokoista lammastilaa, josta liikenisi maisemalaiduntajia.
Luonnon ruohonleikkurit vaikuttavat tulevan vähällä toimeen. Juomaveden ne saavat joesta ja ne eivät tarvitse luonnon viheralueiden lisäksi muuta ruokaa.
– Tämä ei ole EU-laidun, sellaisella laitumelle ei edes saisi tuoda lisäruokaa, mutta me olemme pitäneet kiinni samasta. Lisäruoka tuo lisäravinteita ja lisäravinteet tuovat rehevöitymistä, Majava kertoo.
Aidatulla alueella olevat lampaat käydään tarkistamassa päivittäin. Puistotyöntekijät tarkistavat arkipäivisin ja kunnan kiinteistöpäivystäjät viikonloppuisin.
Aidat tarkistetaan keväällä tarkasti. Kesälläkin ne pitää tarkistaa silloin tällöin, sillä aidat ovat koetuksella lampaiden suosikkipaikoilla. Sellaisia ovat samat, rehevät paikat.
– Tästä täytyy loppua ruoka ihan täysin ennen kuin ne siirtyvät lampaiden kannalta huonommille paikoille. Me tykkäisimme, että ne söisivät pajukkoa niemestä, mutta lampaat eivät tykkää olla siellä.
Majavan mukaan lampaat on joskus aidattu niemeen, mutta silti ne pyrkivät herkullisimman ruohon lähettyvillä.
– Ja niinhän se on, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Verkon silmät testataan kyllä aina, että kuinka pitkälle kaula yltäisi.