Luon­to­ku­vaa­ja elää odot­ta­mat­to­mis­ta het­kis­tä – aamun sa­ras­tuk­ses­sa kak­si­tois­ta kop­pe­loa ja kaksi met­so­kuk­koa

Janne Mannisen metsokuvista tämä on tärkein. Aamuyöstä paikalle tuli metso toisensa jälkeen. Ukkometson saalis. Kevätaamu paljasti jopa tusinan koppeloita ja parikin ukkometsoa. Porontima. Alkutalven illan viimeiset auringonsäteet Manninen tallensi panoraamakuvaksi perspektiivinkorjausobjektiivilla otetuista kolmesta pystykuvasta. Kaakkurilammen peilaus. Kaakkurien pesinnän kartoittaminen muuttui äkkiä maisemakuvaushetkeksi.
Janne Mannisen metsokuvista tämä on tärkein. Aamuyöstä paikalle tuli metso toisensa jälkeen.
Janne Mannisen metsokuvista tämä on tärkein. Aamuyöstä paikalle tuli metso toisensa jälkeen.
Kuva: Vappu Jaakkola

Soidinpaikalla on toukokuisen yön pimeydessä käynyt kuhina. Kun aamu sarastaa, paljastaa hämärä valo parhaimmillaan kaksitoista koppeloa ja kaksi metsokukkoa. Kuusamolainen luontokuvaaja Jarmo Manninen kääntää kameransa asetukset tappiin, ja nappaa haltioissaan nopeasti useita kuvia kojustaan.

– Tämä on metsokuvista itselleni se kaikkein tärkein, ja luontokuvaajana koetuista tapahtumista ikimuistoisimpia. Aamuyöstä paikalle tuli metsoa metson jälkeen, Manninen sanoo, osoittaen vuosi sitten ottamaansa kuvaa tilanteesta, jota vain harva pääsee todistamaan.

Manninen oli löytänyt soidinpaikan paria päivää aikaisemmin, ja vienyt paikalle kojun Olli Lamminsalon kanssa.

– Olin kojulla ensimmäistä yötä, ja se oli suuri yllätys ja kokemuksena niin mahtava, kun linnut olivat niin liki ja kuvaus onnistui ensimmäisellä kerralla niin hyvin.

Eräässä maisemakuvassa on erilainen tilanne. Syksyn ensimmäiset lumisateet ovat kuorruttaneet Porontimajärven kumpuiset rannat metsineen.

On alkutalven leuto ilta, ja Manninen on kuvannut koko illan pilvisiä ja harmaita kuvia sommitellen niemenkärkeä kuva-alalle useaan kertaan. Viimeisten 15 minuutin aikana aurinko alkaakin paistaa, ja Manninen saa tallennettua päivän viimeiset säteet.

– Siinä oli parin kuvan jälkeen sellainen tilanne, että koko harmaan päivän kuvat sai heittää pois, Manninen nauraa.

Useita Mannisen kuvia yhdistää se, että tilanteet ovat usein tulleet nopeasti ja yllättäen - ollen yhtä nopeasti ohi.

– Mitä enemmän luonnossa liikkuu, sitä enemmän tilanteita syntyy. Ei oikotietä ole luontokuvauksessakaan.

Manninen on liikkeellä paitsi tarpeeksi usein, myös tarpeeksi aikaisin. Varsinkin kesällä hän kuvaa eniten aamukahden ja aamuneljän välillä.

Kaakkurilammen peilaus -kuvassa Manninen on ollut paikalla juuri auringonnousun aikaan.

– Olin etsimässä pesiviä kaakkureita Etelä-Kuusamossa. Yhtäkkiä auringonnousu oli niin mahtava, että jopa kaakkurit unohtuivat hetkeksi, hän nauraa.

– Tilanne tuli odottamatta ja yllättäin. Yhtäkkiä upea maisema edessä, ja kamera on pakko kaivaa äkkiä esiin.

Mannisen luontokuvia pääsee ihastelemaan Hannu Hautala luontokuvakeskuksen Kuukkelisalissa, jossa näyttely ”Koillismaa” on esillä syyskuulle saakka.

Kangasniemeltä kotoisin oleva Manninen on asunut Kuusamossa 10 vuotta, jonka ajan hän on toiminut ammattiluontokuvaajana. Koillismaan yöttömän yön aurinko ja lähes kaamosvalo ovat hänelle suuria inspiraation lähteitä.

Musiikin Mannisen kuvaesitykseen on säveltänyt Kari Alajuuma.

Hannu Hautalan galleriassa klassikoissa voi kesän aikana kohdata muun muassa aamuteeren ja metsäkirvisen menetyksen.

– Nämä kuvat ovat ajoilta ennen Kuusamoa, Hautala kertoo.

Teemanäyttelyssä esitellään kalansyöjä koskelo, joka kuusamolaisille on ehkä tuntemattomampi lintu.

Hannun keinutuolissa keinahdellaan ”Pohjoisen valkean yön” tahdissa.

KS Fakta

Mainos
Koillissanomien pelit

Pelaa Koillissanomien digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä