Lypsylehmän keskimääräinen vuosituotos on noussut Pohjois-Suomessa yli 10 000 kiloon. Huipputilat menevät tästä vielä muutamia tuhansia pitemmälle.
Posion Anetjärvellä maitotilalliset Irma ja Simo Anetjärvi juhlistivat vanhojen karjantarkkailijoiden ja muiden yhteistyökumppanien kanssa sitä, että tilan keskituotos kiipesi ensimmäistä kertaa 12 000 kilon rajan yli.
Tuotoksen kasvu liitetään valtakunnallisesti paitsi lehmien elinoloihin, ruokintaan ja omistajien ammattitaitoon, myös olennaisesti esimerkiksi lehmien keskipoikimakerran kasvuun, poikimavälin lyhenemiseen, hiehojen poikimaiän laskuun, robottilypsyn osuuden kasvuun ja holstein-rotuisten osuuden lisääntymiseen ayrshire-rotuisiin verrattuna.
– Samat tekijät pätevät pohjoisessakin Suomessa, totesi juhliin osallistunut jalostusasiantuntija ja seminologi Paula Aho neuvontatyötä tekevästä Faba osuuskunnasta.
Paras pohjoissuomalainen maidontuottaja EKM-kiloilla mitattuna viime vuonna oli Jouko ja Sinikka Käkelän noin 20 lypsylehmän tila Kuusamosta. Karjan lehmien keskituotos oli 13 260 kiloa, ja sijoitus sillä oli koko maan tilastossa viides. Anetjärvien lehmien keskituotos oli 12 250 kiloa ja sijoitus 85:s.
EKM eli energiakorjattu maito on tuotosmittari, jossa otetaan huomioon myös maidon rasva- ja valkuaispitoisuus sekä laktoosi, jos se on analysoitu maidosta.
Emännän resepti keskituotoksen nousuun on kolme t:tä.
– Tietoa, taitoa ja tahtoa siihen tarvitaan, Irma Anetjärvi sanoo.
Karjanomistajia eläinten jalostuksessa, lisääntymisessä, terveydessä ja eläinaineksen tuottavuudessa tukevan Faban juuret ovat karjanjalostusyhdistyksissä ja keinosiemennysyhdistyksissä.
– Käyn tällä tilalla tavallisesti kerran vuodessa. Kyllä siinä puoli päivää menee, kun navetassa tarkastellaan kaikki lehmät ja sitten istutaan pirtissä ja suunnitellaan, Paula Aho sanoo.
Maitotilojen toiseksi suurin kustannuserä yrittäjäperheen palkan jälkeen on ostorehukulut.
Anetjärvien tilalla ruokinta on nurmivaltaista. Väkirehua käytetään vähän. Tämä strategia parantaa kannattavuutta.
– Tilan kaikki investoinnit on tehty lypsykarjanpidon tuotolla, Irma Anetjärvi sanoo.
Karjantarkkailijoista esimerkiksi Hellevi Lohisalo, 81, totesi kiertäneensä työssä Etelä-Posiolla viidettä vuotta 1960-luvun alussa.
– Eivät ne lehmät paljon lypsäneet siihen aikaan, mutta ei niitä ruokittukaan sillä lailla kuin nykyisin. Keskituotos saattoi olla noin 3000 kiloa.