Taivalkoskella vaihdettiin sunnuntaina kuulumisia monella kielellä.
Seurakunnan leirikeskuksessa Jokijärvellä järjestettiin perhetapaaminen, joka sisälsi monenlaista ja monikulttuurista ohjelmaa.
Maahanmuuttajille suunnattuun ”kansainväliseen päivään” sisältyi asiantuntijaluento, venäläistä ruokaa, saunomista, makkaranpaistoa ja lastenohjelmaa.
Kolmatta kertaa pidetyssä tapaamisessa oli paikkansa myös käsitöille ja kulttuurille.
Taivalkosken kansalaisopiston väki näytti yleisölle, kuinka pajupussi tehdään. Lisäksi leirikeskuksessa kuultiin elävää musiikkia, kun venäläistaustaiset naiset innostuivat laulamaan ja soittamaan kitaraa.
– Ohjelma oli hyvä, ja aikataulu antoi tilaa myös juttelemiselle, kertoo Jacqueline Keskitalo, yksi tapaamisen järjestäjistä.
Naisvaltainen porukka koostui viidestäkymmenestä osanottajasta, joista 13 oli lapsia.
– Osallistujia oli hieman vähemmän kuin viime vuonna. Siitä olen kuitenkin iloinen, että tänä vuonna mukaan saatiin myös kahdeksan kuusamolaista, Keskitalo kertoo.
Noin puolet osallistujista oli venäläisiä maahanmuuttajia. Muut tulivat Thaimaasta, Itävallasta, Belgiasta, Alankomaista, Saksasta ja Sveitsistä.
Toinen tapahtumajärjestäjä Lioubov Remes korostaa kuitenkin, että myös suomalaiset ovat tervetulleita vuosittaisiin perhetapaamisiin.
– He saisivat uusia kokemuksia ja olisivat tekemisissä maahanmuuttajaperheiden kanssa, Remes sanoo.
Teemana oli tällä kertaa kaksikielisyys.
Paikalle oli kutsuttu Oulun yliopiston asiantuntija, joka käsitteli luennossaan kaksikielisiä lapsia ja parisuhteita.
– Jotkut venäläiset äidit ovat olleet huolissaan siitä, että heidän lapsensa hylkäävät oman äidinkielensä, selittää monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä Saeed Warsame SPR:n Oulun piiristä.
Kaksikielisyysteema kiinnosti myös tapahtumaan osallistunutta Svetlana Tyniä, joka olisi mielellään keskustellut aiheesta pidempäänkin.
– Omat lapseni puhuvat valitettavasti vain suomea. Useinhan se menee niin, että kouluun lähdettyään lapset eivät enää halua puhua venäjää, hän miettii.
– On hyvä, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Niissä saa tietoa, tutustuu uusiin ihmisiin ja vahvistaa suhteitaan vanhoihin tuttuihin. Koti- ja työkiireiden vuoksi tapaan venäläisiä tuttaviani vain harvoin, Svetlana Tyni kertoo.
Venäläissyntyinen Tyni on asunut Koillismaalla 17 vuotta suomalaisen miehensä ja kolmen lapsensa kanssa.
Perhetapaamiseen hän otti mukaan kuopuksensa, kolmivuotiaan Jennan.
– Parasta oli yhdessäolo ja kokemusten jakaminen, Tyni sanoo.
Järjestäjien iloksi paikalla oli tänä vuonna Taivalkosken kunnan edustaja Tuula Uusitalo.
Toiveissa on nykyistä laajempi yhteistyö kunnan kanssa.
– Yritämme vahvistaa koulujen ja ulkomaalaisten vanhempien välistä yhteyttä. Mietimme, mitä koulu voi tehdä estääkseen kulttuuristen ongelmien syntymisen, Jacqueline Keskitalo kertoo.
Mukana olikin myös suomalaisia peruskoulun opettajia, jotka vaikuttivat kiinnostuneilta kuulemastaan.
Keskitalon mielestä myös suomen kielen opetukseen olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota. Useimmat maahanmuuttajat eivät hänen mukaansa osaa tarpeeksi suomea.
– Ongelmana ovat pitkät matkat, kursseja tarvitsevien vähäinen määrä ja heidän vaihtelevat taitotasonsa. Internetissä pidettävät kielikurssit voisivat olla hyvä ratkaisu, hän kertoo.
Keskitalo näkisi mielellään enemmän maahanmuuttajia, varsinkin venäläisiä, myös kansalaisopiston kursseilla.
– Monet venäläiset ovat kiinnostuneet esimerkiksi käsitöistä. Jos kursseja muokataan soveltumaan heidän tarpeisiinsa, heitä voidaan rohkaista osallistumaan, pohtii Keskitalo.
Järjestäjät kiittävät tapahtuman tukijoita. Suuri apu oli varsinkin SPR:n Taivalkosken osastosta, jonka jäsenet pitivät huolen keittiö- ja siivouspuuhista.
Muita yhteistyökumppaneita olivat Taivalkosken seurakunta, Taivalkosken kansalaisopisto sekä Lions Club Taivalkoski.
– Toivon, että tämä jatkuu jokavuotisena tapahtumana, Keskitalo sanoo.