Isyys on antoisa matka. Perillä tai valmis ei ole koskaan. Isyys kasvattaa miestä, paljastaa omat puutteensa, mutta samalla se tekee elämästä rikasta ja opettaa elämästä enemmän kuin mikään muu, uskoo neljän lapsen isä ja yhdeksän lastenlapsen pappa, kuusamolainen Jari Säkkinen.
– Kukaan ei ole täydellinen, mutta silti voi olla hyvä isä. Superisä ei tarvitse olla. Olipa isä sitten millainen tahansa, on lapsella aina oikeus isäänsä ja isällä lapseensa.
Säkkinen tuli isäksi ensimmäisen kerran 42 vuotta sitten, ollessaan 18-vuotias.
– Nyt sen ikäistä pidettäisiin hyvin nuorena vanhempana, mutta tuona aikana se oli ihan tavallinen ikä perustaa perhe. Odotimme Oilin (Koramo) kanssa innoissamme esikoistamme ja poika tuli taloon.
Yksin ei nuoren perheen tarvinnut pärjätä, vaan tukena olivat isovanhemmat ja muuta sukua.Vauvaperheen arkea värittivät myös armeija ja opiskelut.
– Elettiin kolme sukupolvea saman katon alla, apua ja tukea oli aina saatavilla. Tähän pitäisi palata nykymaailmassakin. Perheiden pitää tänä päivänä pärjätä aivan liian yksin.
Yhdeksän vuoden aikana perheeseen syntyi neljä lasta. Asuttiin Posiolla ja työkseen Säkkinen pyöritti paikallista huoltoasemaa. Jos joku Säkkistä omassa isyydessään harmittaa, on se ajanpuute lasten ollessa pieniä.
– Yrittäjän työ vei kauheasti aikaa. Töihin piti lähteä, kun lapset vielä nukkuivat ja illalla töistä palattiin kotiin, kun he jo olivat alkamassa nukkumaan.
Toisaalta perheessä puuhattiin paljon yhdessä.
– Kuljettiin paljon lasten kanssa, käytiin harrastuksissa ja Tenolla kalalla.
Uusi elämänvaihe alkoi, kun perhe muutti Kuusamoon vuonna 1992. Lahdentakaa löytyi kodiksi vuonna 1946 rakennettu hirsitalo, jota alettiin kunnostaa.
Muutama vuosi myöhemmin kodin yhteyteen perustettiin ammatillinen Perhekoti Koramo, jota pariskunta on pyörittänyt 21 vuotta. 7-paikkaisessa perhekodissa asuu 10–18-vuotiaita sijoitettuja nuoria ja lisäksi perhekoti huolehtii tukiasunnoissa asuvista nuorista.
Sijaisvanhemmuus on opettanut Säkkiselle, kuinka tärkeä rooli isällä on.
– Nyt meillä on lapsille aikaa vuorokauden ympäri. Isän merkitys korostuu, kun lapsi tulee murrosikään. Isä on perheen peräseinä, joka asettaa lapsille rajat. Murrosiässä lapsi irtaantuu äidistä ja siinä vaiheessa isän rooli korostuu rajojen sanelijana.
Isän rooli on muuttunut aikojen kuluessa. Perheen elättäjästä on tullut yhä tiiviimpi osa perheen arkea.
– Oma isäni ajoi autoa ja toi elannon pöytään. Se riitti. Nykypäivänä isät ovat aktiivisesti mukana perheen arjessa ja harrastuksissa. Töiden jakaminen vanhempien kesken on tärkeää.
Työnsä kautta Säkkinen on tullut tietoiseksi perheiden ongelmien laajasta kirjosta. Lasten hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on huolenpito.
– On rajoja ja rakkautta. Lämmin ruoka pöydässä ja päivärytmi. Vanhempi asettaa lapselle rajat ja se tuo turvaa.
Vanhempi on paikalla, mutta ei läsnä. Tilanne kuvaa monen perheen tilannetta.
– Se on hyvin yleinen ongelma. Ollaan näennäisesti paikalla, mutta omat harrastukset, netti ja some vievät vanhemman huomion lapsilta. Lapsi tarvitsee tulla huomioiduksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.
Paljon puhutaan siitä, kuinka poika tarvitsee isänsä hyväksyntää. Yhtä lailla isän hyväksyvä katse on tärkeää myös tytölle.
– Tytölle isän hyväksyntä on tärkeää. Jos sitä ei saa kotoa, hakee tyttö sen muualta, kyliltä ja vanhemmilta miehiltä.
Hyväksyntä tarkoittaa läsnäoloa ja lapsen huomioimista. Ole kiinnostunut lapsen tekemisistä ja unohda kiire, Säkkinen neuvoo.
Sijaisvanhempana toimiminen on elämäntapa 24/7. Se ei ole pelkkää työtä, vaan perhekotiin sijoitettuun lapseen syntyy tunneside ja tarve huolehtia.
– Sijoitusaika voi kestää muutamasta viikosta useampaan vuoteen. Riippumatta meillä asutusta ajasta lapsiin syntyy side, joka kestää sijoitusta pidempään. Pidämme yhteyttä meillä asuneisiin nuoriin ja painotamme nuorille, että voi aina soittaa tai ottaa yhteyttä myöhemminkin.
Perhekotiin sijoitettujen nuorten ongelmat ovat vuosien kuluessa muuttuneet. Aikaisemmin perhekotiin asumaan tulleen nuoren tyypillisin ongelma oli päihteiden käyttö, nykyään ongelmat koulussa ja käytöshäiriöt ovat yleisin syy sijoitukseen.
– Kaikkein parasta on se, kun näkee työnsä tuloksia. Näkee, kuinka lapsen ja perheen asiat alkavat mennä parempaan suuntaan.
Päivärytmi ja rutiinit luovat turvaa. Perhekodissa aamu alkaa puurolla ja sunnuntaisin pitkään haudutetulla riisipuurolla. Työtä lasten kanssa tehdään omalla persoonalla.
Nuorilta saatu palaute kertoo, että talossa viihdytään. Eräskin nuori kuvaili talon isäntää termein Jari on maailman vahvin Säkkinen, eikä tällä viitata fyysiseen voimaan.
– Täytyy olla aito ja luotettava aikuinen – peräseinä joka pysyy. Yhtä lailla asiat on osattava perustella lapselle, oltava jämäkkä, mutta jättää samalla tilaa lapselle. Pelisilmää tarvitaan.
Vuoden vaihteen jälkeen edessä on taas uusi vaihe elämässä. Perhekodin yrittäjyys vaihtuu nuoremmille ja Säkkinen vaimoineen pääsee eläkepäivien viettoon.
– Uuden sijaisisän perehdytys alkaa ensi viikolla. Siinä onkin isot saappaat täytettäväksi, kengänkokoni kun on 47, nauraa Säkkinen.
Eläkepäivinä aikaa jää taas entistä enemmän lapsille ja lapsenlapsille, luonnossa liikkumiseen sekä asuntoautolla matkusteluun.
Tuleva isänpäivä sujuu pitkälti työn merkeissä, mutta lapsilta on tullut myös kutsu brunssille. Isänpäivän merkitys on kuitenkin Säkkiselle tärkeä.
– Isän arvostus kaipaa nostatusta ja siksi päivä on merkittävä.