Pääsy Unescon maailmanperintölistalle toisi Oulangan ja Paanajärven kansallispuistoille näkyvyyttä, matkailijoita ja vakuutuksen alueen säilymisestä myös tulevaisuudessa. Edessä on kuitenkin pitkä, mutkikas ja mäkinen polku, jolle ei ole vielä edes astuttu.
Asiasta on käyty Suomessa keskusteluja jälleen viime vuosina. Hanketta pidetään tärkeänä, koska puistot muodostavat yhtenäisen kahden maan alueella sijaitsevan ainutlaatuisen luonto-, historia- ja kulttuurikokonaisuuden.
— Maailmanperintöstatus tuo Oulangan ja Paanajärven alueelle kansainvälistä tunnettuutta ja näkyvyyttä. Myös se edistää uudentyyppistä puistojen välistä yhteistyötä ja hankerahoituksen saamista, Kainuun ja Koillismaan puistoalueen puistonjohtaja Kerttu Härkönen toteaa.
— Unesco-statuksen saavuttaminen olisi alueen erityisyyden tiedostamisen kannalta tärkeää. Julkisuus lisäisi varmasti matkailijoiden määrää molemmilla alueilla, Kuusamon kaupunginjohtaja Jouko Manninen sanoo.
Venäjän kunniakonsuli, maakuntaneuvos Pauli Saapungin mukaan kansallispuistojen yhteishaku Unescon maailmanperintölistalle olisi positiivinen esimerkki Venäjän ja Suomen hyvästä ja luottamuksellisesta yhteistyöstä.
— Hanke sopisi hyvin Suomi 100 vuotta –teemaan ja korostaisi presidenttiemme Vladimir Putinin ja Sauli Niinistön hyvää vuoropuhelua vuosien varrelta, Saapunki painottaa.
Idea Oulangan—Paanajärven alueen pääsemisestä maailmanperintökohteeksi syntyi 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Silloin oli aikomus rakentaa Paanajärvelle pumppuvoimala Kuolan ydinvoimalan yhteyteen.
— Hanke huolestutti suomalaisia ja karjalaisia tutkijoita. He tulivat Paanajärvelle selvittämään hankkeen ympäristövaikutukset. Lopputuloksena pumppuvoimalan sijaan perustettiin Paanajärven kansallispuisto vuonna 1992, kansallispuiston johtaja Aleksandr Bižon kertoo.
Pumppuvoimalahanke kannusti Oulangan ja Paanajärven kansallispuistoja hakemaan Unesco-statusta, joka olisi niille lisäturva tällaisten hankkeiden varalle. Hakemus oli lähetetty Unescoon, mutta se hylättiin. Perusteena oli se, ettei Oulangan kansallispuisto vastannut maailmanperintökohteiden kriteerejä.
— Valintakriteerit ovat erittäin tiukat. Pääehtona on muun muassa luonnon koskemattomuus. Oulangan alueella on luvattu kotiporojen paimentaminen, mikä on uhkana kasvistolle. Siitä syystä Unesco ei hyväksynyt hakemustamme, Bižon sanoo.
Paanajärvellä on päinvastainen tilanne. Siellä ei paimenneta poroja ja turistimäärät ovat paljon pienemmät kuin Oulangalla, noin 7 000 henkilöä vuodessa 200 000:ta vastaan. Siten luonto on paljon koskemattomampi.
— Paanajärven alueen alkuperäisyys on se avain, joka voi avata kansallispuistoillemme oven Unescoon, Bižon korostaa.
Kuusamossa ja Posiolla toimiva Kitkan Viisaat ry toi maailmanperintöasian uudelleen harkittavaksi ja alkoi edistää sitä aktiivisesti vuonna 2014. Myöhemmin Metsähallituksen Luontopalvelut laati esiselvityksen aiheesta ympäristöministeri Ville Niinistön toimeksiannosta. Viime vuonna esiselvitys luovutettiin maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle.
— Esiselvityksessä tarkastellaan Oulangan ja Paanajärven alueen maailmanperintöpotentiaalia. Myös siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti hakuprosesseista ja valintakriteereistä, Metsähallituksen Luontopalvelujen maailmanperintökoordinaattori Susanna Lindeman kertoo.
Lindemanin mukaan esiselvityksen jatkotyönä on vielä harkittava tarkoin, minkä valintakriteerin mukaan kansallispuistot ehdotetaan maailmanperintöluetteloon eli mikä on niiden maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen arvo. Sen jälkeen puistot pitää esittää kansallisille aielistoille Suomessa ja Venäjällä.
— Mikäli puistot päätyvät kansallisiin aieluetteloihin, silloin ollaan varsinaisessa hakuprosessivaiheessa. Kuitenkin hakuprosessi maailmanperintökohteeksi on vielä monivaiheinen ja pitkä, Lindeman sanoo.
Oulanka—Paanajärvi-puistoparin liittämiseen Unescon maailmanperintöluetteloon ei ole kiinnitetty erityistä huomiota Venäjällä 1990-luvulta alkaen, kun Paanajärven kansallispuisto perustettiin. Paanajärven kansallispuiston johtajan Aleksandr Bižonin mukaan sille voi olla monta syytä.
— Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeriössä on toteutettu usein virkasiirtoja, minkä vuoksi asia olisi jäänyt pöytälaatikkoon. Lisäksi asian tutkimiseen ja raportoimiseen tarvitaan rahaa, mutta kansallispuistomme budjetti kattaa vain sen omat tarpeensa, Bižon perustelee.
Paanajärven kansallispuistolla ei ole valtuuksia päättää maailmanperintöasiasta Venäjän puolesta, koska se on kokonaan luonnonvara- ja ympäristöministeriön vastuulla. Puisto voi olla vain aloitteentekijä.
— Asia on nyt käsiteltävänä Suomessa ja voi olla, että se menestyy hyvin. Silloin Suomi kääntyisi varmaankin Venäjän puoleen ja asia voisi edetä edelleen Unescoon. Joka tapauksessa ilman Venäjän tukea ei voi hakea Unesco-statusta, koska kansallispuistot sijaitsevat kahden maan alueella, Bižon sanoo.
Bižonin mielestä Oulangan ja Paanajärven kansallispuistoilla on hyvät mahdollisuudet päästä Unescon listalle yhtenä kokonaisuutena, mikäli hanke nähdään tarpeelliseksi Suomessa ja Venäjällä. Yhdessä on helpompi saavuttaa jotakin, koska joka osapuolella on omat vahvuutensa.