Maailma on muuttunut ja muuttuu ympärillämme ennen näkemätöntä vauhtia. Ihme kyllä, on myös asioita, jotka eivät muutu. Näin olen havainnut lukiessani kansalaisten kommentteja lehtien yleisöpalstoilta ja osallistuttuani lukemattomiin kansalaiskokouksiin lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Otan pari esimerkkiä.
Valtion tai kunnan tekemä, nykyisin jopa teettämä työ ei tunnu kelpaavan kenellekään. Toiseksi, kun joku kunnioitettu ja asiantuntijana pidetty henkilö valitaan kunnan tai valtion tehtävään tai luottamushenkilöksi, niin kas kummaa; hänen taitonsa ja kykynsä häviävät. Hänestä tulee ymmärtämätön ja taitamaton, joka tekee kaiken väärin.
Tiet ovat kiharalla, sorastettu tai aurattu väärin, sillat ja rummut on rakennettu virheellisesti, urheilupaikkojen pinnoitus on epäonnistunut, sorakentillä sora on liian karkeaa tai liian hienoa. Vesijohto/viemärityön jälkitasoitusta ei ole tehty tai se on riittämätön. Kaikki muut kuin tekijät ilmoittautuvat ylivertaisiksi asiantuntijoiksi.
Mitä siis pitäisi tehdä vai voiko mitään tehdä? Ehkä ei kovin paljon, mutta aina voi yrittää. Paras keino on antaa vastuuta näille asiantuntijoille, jos se suinkin on mahdollista.
Olin 1970-luvulla kyläkokouksessa, jossa rakennusmestarikoulutuksen saanut henkilö kertoi yksityiskohtaisesti, kuinka kylällä peruskorjattu yksityistie on tehty kaupungin toimesta päin mäntyä. Kun kaupungissa vapautui vähän ajan kuluttua maanrakennusmestarin virka, niin tietysti kaupunginhallitus valitsi siihen tämän viisaan miehen. Suuret odotuksemme eivät kuitenkaan täyttyneet, sillä arvostelijoiden mielestä hänestä tuli yhtä kyvytön kuin muutkin mestarit, heti hänen astuttuaan tehtävään.
Toisen kerran onnistuimme vähän paremmin. Kun kaupunki rakensi satoja kilometrejä vesijohtoja kylille, niin saimme jatkuvasti valituksia, että jälkitasoituksia ei ollut tehty riittävän hyvin.
Sovimme teknisen viraston kanssa, että aina kun vaatimuksia tulee niin myöntäkää, että puutteita työssä on, mutta kysykää, millä summalle Te itse voisitte sen siistiä. Jos summa on kohtuullinen niin kuin se aina oli, niin kirjoittakaa lappu, jolla maanomistaja saa rahat kaupungin kassasta. Kaikki voittivat; maanomistajat olivat tyytyväisiä eikä muita vaatimuksia tullut. Luulen, että suurin osa ei tehnyt mitään, mutta kun kipukorvaus oli saatu, niin painaumat eivät enää haitanneet.
Tällä kirjoituksellani en väitä, että valtion tai kunnan työntekijät sekä päättäjät olisivat virheettömiä. He ovat samanlaisia inhimillisiä virheitä tekeviä ihmisiä kuin kaikki muutkin. Tosiasia on, että he ovat myös yhtä taitavia tai taitamattomia ja kyvykkäitä tai kyvyttömiä kuin muissakin työpaikoissa kunkin arvioijan näkemyksestä riippuen. Kritiikki on aina paikallaan, mutta pysykäämme totuudessa ja kohtuudessa.
