Maakotka on yksi parhaiten pohjoisen oloihin sopeutuneista linnuista. Silti senkin pesimätulokseen vaikuttavat sääolot ja etenkin ravintotilanne. Mitä leudompi kevät ja mitä enemmän kanalintuja ja jäniksiä, sitä useampi kotkanpoika kohottautuu kesällä siivilleen. Tänä vuonna sää suosi, mutta ravintotilanne ei.
Huono ravintotilanne pakotti pesintänsä aloittaneet maakotkaparit keskeyttämään pesintänsä keväällä. Risulinnaan munittu muna jäi hautomatta ja kotkien piti keskittyä vain omaan selviytymiseen. Kuusamon neljästätoista maakotkareviiristä vain neljässä kotkapari onnistui kasvattamaan poikasen suureksi saakka. Taivalkoskella tilanne oli hiukan parempi. Siellä kunnan seitsemällä maakotkanreviirillä kasvoi viisi kotkanpoikaa, kertoo Jani Suua. Tulos on kuitenkin yksi kaikkien aikojen huonoimmista pesimätuloksista. Syynä tähän oli huono ravintotilanne, etenkin kanalintujen niukkuus.
Koillismaalla ja ehkä koko Pohjois-Suomessa on nyt vähemmän kanalintuja kuin pitkiin aikoihin. Kaksi kylmää ja sateista kesää ja niistä johtunut kanalintujen huono poikastuotto näkyy nyt aikuisten kanalintujen vähyytenä. Etenkin teerten vähyys on silmiinpistävää. Lintuharrastajat ja muut metsissä runsaasti liikkuvat kertovat että kanalintuja on näkynyt poikkeuksellisen vähän. Kanalintupoikueita on nähty jonkin verran kesäkuussa, mutta selvästi vähemmän kuin keskivertovuonna. Emolintuja ei yksikertaisesti riitä lähellekään keskivertovuoden tapaan.
Maakotkien pääravintoa ovat kanalinnut ja jänikset. Jäniksiä on metsissä jonkin verran, muttei riittävästi jotta niiden määrä voisi korvata kanalintujen vähyyden kotkien ravinnossa. Kesällä ravintotilanne on parempi, mutta se ei auta maakotia jotka aloittavat pesintänsä jo maaliskuussa. Maakotkille kelpaavat ravinnoksi kanalintujen ja jänisten lisäksi niin kurjet, pöllöt, varislinnut, ketut, jänikset, näädät kuin myyrätkin. Oravia löytyy pesistä vain parhaimpina oravavuosina. Poronvasoja kotkat verottavat Koillismaalla kohtuullisen harvoin. Vain noin joka viidennestä pesästä löytyy poronluita. Suomeen on luotu kuitenkin reviiripohjainen korvausjärjestelmä jolla paliskunnat saavat korvausta maakotkien pesinnän mukaan. Asutusta maakotkareviiristä ilman poikasta korvataan poropaliskunnille 782 euroa ja poikaspesästä kolminkertainen summa eli runsas 2300 euroa porovahinkoina. Pohjoisen saamelaisalueilla korvaukset ovat kaksikertaisia ja poikaspesästä korvataan paliskunnalle noin 4000 euroa. Viime vuonna koko maassa maakotkien aiheuttamia porovahinkoja korvattiin valtion kassasta yli 700 000 e edestä.
Merikotkien pesintä onnistui Kuusamossa maakotkaa selvästi paremmin. Lähes joka toisessa merikotkan pesässä eli noin kymmenessä pesässä varttui yhteensä noin tusina merikotkanpoikasta. Merikotkien kanta kasvaakin vuosi vuodelta Kuusamossa. Muualla Koillismaalla se on tuiki harvinainen. Taivalkoskella laji ei pesinyt ollenkaan ja Posiollakin vain yksi merikotkapari sai jälkikasvua tänä kesänä. Kuusamon kalaisat järvet ovat tehneet merikotkasta pysyvän pesimälajin tänne. Koillismaan ensipesintä todettiin runsas kaksikymmentä vuotta sitten. Kuusamossa merikotkapareja oli 1990 luvulla vain kaksi mutta siitä alkaen kannan kasvu on ollut tasaista. Kuusamosta onkin tulossa yksi sisämaan merikotkakannan vankimmista asuinsijoista. Särkikalat, hauet, koskelot ja piisamit ovat Koillismaan merikotkien pääravintoa.
Uhanalaisiksi petolinnuiksi luokiteltujen maa- ja merikotkien, sekä muuttohaukkojen pesintöjä seuraavat Pohjois- Suomessa ja Koillismaalla metsähallituksen nimeämät kymmenet vapaaehtoiset työntekijät. Kuusamossa vapaaehtoisina toimivat Janne Moilanen, Heikki Ketola, Jarmo Martiskainen ja allekirjoittanut. Taivalkoskella uhanalaisia petolintuja seuraa Jani Suua.
Suomessa eniten maakotkia rengastanut savukoskelainen Jarmo Ahtinen on rengastanut tähän mennessä 30 vuodessa jo 510 maakotkanpoikaa. Koko Suomessa maakotkien poikasmäärät ovat vaihdelleet vuosittain 100-170 poikasen välillä.
