– Katsopa tätä, tämä on Virransalmelta otettu. Tässä on mahtavat taivaan värit, Lämsä esittelee kuvaa puhelimestaan.
Seminologin työtä tekevä Maritta Lämsä on tiloilla tunnettu kasvo. Työ on liikkuvaa ja raskastakin, joten sille tuovat loistavaa vastapainoa luovuutta ja heittäytymistäkin vaativat harrastukset.
– Kyllä minut varmaan tunnetaan kantriharrastuksesta, sillä olen ollut lehdessä hame korvissa, Korpikantrin puheenjohtajana toimiva nainen naurahtaa.
Yhtä rakas harrastus on maalaaminen, jonka saloihin Lämsä sukelsi vasta aikuisiällä. Tauluja on parhaillaan esillä Kuusamotalon Kaamosgalleriassa, jossa on tämän kuukauden ajan Kuusamon taidetuki ry:n harrastajataiteilijoiden näyttely.
Värikylläisenä hehkuvassa öljyväritaulussa kaksi poroa katsoo toisiaan. Läsnäolo ja tyyneys ovat vahvasti näkyvissä Kuvajainen-nimisessä taulussa.
– Hain taulussa elämäjanaa. Siinä vanhuus ja nuoruus katsovat toisiaan, Marita Lämsä kertoo yhden näyttelyssä olevan taulunsa tarinaa.
Juuri kyseinen taulu oli vähän kuin esimakua tulevasta. Seuraava vuosi oli nimittäin Lämsälle raskas isän kuoleman takia.
– Ehkä siinä näki vanhenemisen ja kuoleman ennakkoon. Aihe tuli jostain syvältä.
Yleensä Lämsän taulujen aiheet käsittelevät silminnähtäviä ja käsinkosketeltavia asioita. Usein aiheena on luonto tai läheiset ihmiset. Ne maalautuvat Lämsän ottamien kuvien pohjalta.
– Värit ovat minulle tärkeitä. Saatan tehdä pohjan eri väreillä, mutta lopulta se saattaa muuttua. Ehkä tämä on minulle enemmänkin väreillä tekemistä.
33-vuotiaana taideharrastuksensa aloittanut Marita Lämsän ensimmäinen työ oli pastelliliiduilla tehty muotokuva äidistä. Maalaistaloon syntynyt Lämsä ei ollut lapsena kiinnostunut taiteista, vaan halu taiteiluun syttyi aikuisena. Voisi kuvitella, että uuden asian opettelu aikuisella iällä olisi ollut haastavaa. Ei Marita Lämsän mielestä.
– Minulle se on ollut helppoa. Minulla on ollut hyvät opettajat, kansalaisopiston piireissä maalaavaa Lämsä kertoo.
Öljyvärit ovat vähitellen muotoutuneet Lämsän tekniikaksi posliinimaalauksen, pastelliliitujen ja akvarellien kautta.
– Öljyvärit jotenkin vain tuntuvat omimmalta. Värin voi korjata päälle, kun esimerkiksi posliinimaalauksessa pitää onnistua ensimmäisellä vedolla.
Harrastustaan entiseen tapaan jatkava Lämsä toivoo, että pystyisi jatkossa ottamaan askelta abstraktimpaan suuntaan.
Hänellä on visio taulusta, jollaisen haluaisi saada työstettyä.
– Yritin sitä, mutta se ei lähtenyt vielä. Siihen tulisi meri ja purje, mutta ei välttämättä esittävästi.