Kaupungissa asuminen on ekoteko. Maalla asuvan hiilijalanjälki on suurempi kuin kaupunkilaisten. Hiilijalanjälki on sitä pienempi, mitä tiheämpi on asutus.
Nämä ovat väitteitä, jotka usein esiintyvät julkisuudessa, mutta eivät tutkimuksen mukaan pidä paikkaansa. Professori Seppo Junnilan ja tutkija Jukka Heinosen tekemän tutkimuksen mukaan kaupungissa asuvan hiilijalanjälki on merkittävästi suurempi kuin maalla asuvan.
Maalla asumisesta ei tämän tutkimuksen valossa tarvitse kantaa syyllisyyttä. Tutkimus osoittaa jälleen kerran sen, että itsestään selvänä pidetyt totuudet kannattaa aina kyseenalaistaa.
Syynä tulokseen on elintapojen erilaisuus. Maaseudulla, kuten Koillismaalla, kulutetaan vähemmän ja eletään lähempänä luontoa. Jonkinasteinen omavaraistalous on Koillismaalla varsin yleistä.
Kaupunkilaisten korkeampi tulotaso suosii kuluttamista. Kaupunkilaiseen elämäntapaan kuuluu runsaampi shoppailu, ulkona syöminen ja matkailu, jotka kaikki lisäävät yksikön hiilitaakkaa.
Virheellinen käsitys kaupunkilaisen elämäntavan ekologisuudesta syntyy siinä, että liikkumiselle annetaan mielikuvissa aivan liian suuri painoarvo. Kaupunkien joukkoliikenteen merkitystä korostetaan, vaikka todellisuudessa liikenteen osuus hiilipäästöistä on 10-20 prosenttia.
Myös tiiviin kerrostaloasumisen hyödyt jäävät hiilipäästöjen kannalta katsottuna pieniksi.
Rakennusten hiilijalanjälki muodostuu suurimmaksi osaksi rakennusvaiheessa, mutta myös huonekalut, kodinkoneet ja remontit vaikuttavat merkittävästi. Kotitalousjätteiden osuus asukaskohtaisesta hiilijalanjäljestä on vain yhden prosentin luokkaa. Veden käytön vastaava osuus on noin kaksi prosenttia.
Betonirakenteiden tekeminen kuluttaa tekovaiheessa niin paljon, että betonirakentamisen päästöt tasaantuvat suhteessa puurakentamiseen vasta puolessa vuosisadassa. Tällöinkin edellytyksenä on, että betonirakennus on energiatehokas.
Jopa sähköllä lämmittäminen on mainettaan parempi, joskin sähkö on silti aina järkevämpi käyttää muuhun kuin lämmittämiseen. Sähkön tuotantotapa ratkaisee.
Asumismuotoja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen ilmastonäkökulmasta katsottuna. Ilmastomuutos ei ratkea sillä, että kaikki maalaiset muuttaisivat kaupunkeihin tai päinvastoin.
Tämä ei tietenkään poista hyvän yhdyskuntasuunnittelun tarvetta. Sille on tilaus kaupungeissa ja maalla. Kaikessa suunnittelussa kannattaa huomioida energiatehokkuus liittyi se sitten asumiseen, kulutukseen tai liikkumiseen.