Maanviljelijä Timo Törmäsen laajoilla pelloilla Kantokylässä pyörii monenlaista lintulajia. Siellä pesivät kuovit ja töyhtöhyypät. Parisataa kapustarintaakin viihtyy pelloilla.
Tiistaina iltapäivällä kolmen aikaan Törmäsen silmiin sattui kuitenkin noin kuovin kokoinen kahlaajalintu, joka ei ollut tuttu. Huomion kiinnittivät mahdottoman paksut jalat.
– Ja sillä oli lyhyt nokka ja tosi isot silmät!
Törmänen selaili vanhempiensa neljää vanhaa lintukirjaa, eikä sopivaa lintua meinannut millään löytyä. Lopulta kuitenkin tärppäsi. Vain yhdestä kirjasta löytyi paksujalkakurmitsa, jonka nokka näytti samalta kuin Törmäsen pihastaan löytämällä linnulla.
– Soitin sitten Törmäsen Petterille. Hän ei aluksi vastannut, mutta soitti takaisin ja tuli katsomaan. Hän osasi kertoa, että lintu on paksujalka.
Törmästen vanhoissa kirjoissa lintu oli vielä vanhalla nimellään. Harrastajien silmillä lintu todellakin varmistui paksujalaksi.
Sana harvinaisuudesta levisi ja lintu viihtyi pellolla. Paksujalkaa lähdettiin katsomaan Oulusta ja Kemijärveltä asti. Törmäsen laskujen mukaan sitä kävi katsomassa tiistain aikana yli kolmekymmentä lintuharrastajaa.
Kun Törmänen keskiviikkoaamuna heräsi, paksujalka törötti makuuhuoneen ikkunan takana marjapuskien vieressä, vain muutamien metrien päässä talon kissasta.
Keskiviikkoaamuna paksujalka liikuskeli pelloilla aktiivisesti. Välillä se pomppasi esiin piileskeltyään ensin ojassa. Lintuharrastajat todistivat jopa jonkinlaista yhteenottoa kaukaisen tulokkaan ja paikallisen kuovin välillä.
Paksujalkaa ei ollut pelloilta helppo havaita, sillä Aasian, Afrikan, Keski- ja Etelä-Euroopan aroilla viihtyvän linnun suojaväri on erinomainen. Se piiloutuu heinikkoon mestarillisesti.
Paksujalka on niin sanottu RK-laji, eli Birdlife Suomen rariteettikomitean pitää varmistaa havainto, jotta se hyväksytään. Kuusamon paksujalasta on kuitenkin niin hyviä kuviakin olemassa, että havainto hyväksyttäneen. Jos ja kun näin käy, kyseessä on 292. Kuusamossa aikojen saatossa havaittu lintulaji ja pohjoisin havainto siitä Suomessa.
Suomessa paksujalka on havaittu vasta 18 kertaa. Edellinen havainto on kesäkuulta 2014 Porista. Ensimmäisen kerran lintu löydettiin Suomesta 1972.
Paksujalka kiilaa itsensä Kuusamon historian harvinaisimpien lintulöytöjen joukkoon.
Paksujalka
Paksujalka (Burhinus oedicnemus) on paksujalkojen heimoon kuuluva kahlaajalaji.
Lajin nimesi Carl von Linné Englannista 1758.
Jalat ovat voimakkaat. Nokka on päästä musta, tyvestä keltainen ja kahlaajalinnun nokaksi paksu.
Ruskehtavan linnun höyhenpeitteessä on selvärajaiset mustat ja valkeat raidat siivissä, jotka näkyvät varsinkin linnun lentäessä.
Isot silmät näyttävät pullistuvan päästä.
Paksujalka pesii harvalukuisena Keski-Euroopassa ja Etelä-Euroopan kuivilla aromailla sekä Afrikassa ja Lounais-Aasiassa.
Suomea lähimmät pesimäalueet ovat olleet Puolassa ja Saksan itäosissa, mutta laji on taantunut.
Nykyisin Euroopassa paksujalkaa tavataan enää lähinnä Unkarissa ja Alsacessa.
