Pääkirjoitus
Maaseudulla liikkuu paljon väestötilastoissa näkymättömiä ihmisiä, joiden vaikutusta maaseudun kehitykseen ei tunneta, kirjoittaa ympäristöpolitiikan professori Pertti Rannikko Helsingin Sanomissa (HS 10.10). Rannikko tuo puheenvuorossaan maaseudusta esille puolen, jota ei julkisessa keskustelussa yleensä huomioida.
Rannikko huomauttaa, että maaseudun kehitys kuvataan todellisuutta synkempänä. Maaseudusta tulee mieleen autiot pihat ja hylätyt talot sekä vanheneva ja vähenevä väestö. Sitä saa mitä mitataan: kun laskennassa on vain vakituisen asutuksen ja väestön määrä, kuva muodostuu kovin kapeaksi. Huomiotta jää, että maaseudulla asutaan osa-aikaisesti enemmän kuin koskaan ennen. Maaseudulla on puoli miljoonaa kesämökkiä.
Ilmiö on tuttu kaikissa Koillismaan kunnissa Kuusamossa, Posiolla ja Taivalkoskella, ja korostuu etenkin Posiolla. Posio kuuluu lähes kaikilla perinteisillä mittareilla mitattuna taantuvaan maaseutuun, jota on tapana surkutella. Asukkaita Posiolla on alle neljä tuhatta ja vakituinen väki on vähenemään päin. Kuva on kovasti toisenlainen, kun otetaan huomioon kunnan 2 500 mökkiä, joissa osassa vietetään pitkiä aikoja vuodessa.
Yksi ryhmä mökkiläisiä ovat hyväkuntoiset eläkeläiset, jotka mökkeilevät esimerkiksi Kitka- tai Livojärven rannalla kesän ja palaavat talveksi kaupunkiin Ouluun tai kauemmas etelään. Rannikko muistuttaa, että mökkiläisten lisäksi maaseudulla liikkuu muutakin näkymätöntä väestöä, joiden käyntien määristä ja paikallisista vaikutuksista ei ole tietoa kenelläkään. Kulkijat ovat muun muassa matkailijoita, metsästäjiä, retkeilijöitä sekä matkailun ja metsäalan keikkatyöntekijöitä.
Maaseudun tulevaisuuden elinvoima kumpuaa näistä tilastoissa näkymättömistä asujista ja kulkijoista. Rannikko vaatii aiheellisesti, että näkymätön väestö pitää saada tutkijoille näkyväksi ja vaikuttamaan päätöksentekoon. Maaseutu on paljon muuta kuin kurjuutta.