Pääkirjoitus
Suomen kasvukeskukset ja maaseutu eriytyvät yhä enemmän. Näin toteaa maantieteilijä ja väitöskirjan tekijä Olli Lehtonen (Suomenmaa 23.6.2015). Lehden artikkelin mukaan toimet aluepolitiikassa ovat johtaneet ennemminkin alueiden eriytymiseen kuin tasa-arvoistumiseen. Keskittymät kasvavat ja syrjäseudut taantuvat.
Tutkija pohtiikin, että nykyinen aluepolitiikka tai sen puute uhkaa romuttaa muun muassa suunnitelmat 100 000 uudesta työpaikasta biotalouden alalle. Heikentyneiden kehitysmahdollisuuksien alueet kattavat Lehtosen arvion mukaan liki puolet Suomen maapinta-alasta. Juuri näillä alueilla sijaitsee suurin osa biotalouden luonnonvaroista. Heikkojen näkymien alueella asuu vain kuusi prosenttia suomalaista.
Lisäksi tutkimus paljasti erään mielenkiintoisen seikan. Suomessa on uskottu, että kehitys siirtyy menestyvistä kunnista viereisiin, paikallaan polkeviin tai taantuviin kuntiin. Näin ei kuitenkaan ole. Kehitys ei ulotu kovin laajalle. Päivittäisen työssäkäynnin ulkoraja on noin 40-60 kilometrin säteellä kasvukeskuksesta.
Menestymiseen tarvitaan vahvoja naapureita. Jos kunnalla menee heikoista, todennäköisesti myös naapurikunnalla menee heikosti.
Tutkimuksen tiedot eivät ole kokonaan uutta asiaa. Trendi Suomessa on ollut jo pitemmän aikaa se, että väki vähenee syrjäseuduilta ensin kuntakeskuksiin, sitten aluekeskuksiin ja lopulta vain muutamiin kasvukeskuksiin lähinnä Etelä-Suomeen.
Koko pohjoisessa Suomessa ei taida olla enää juuri muita muuttovoittoisia alueita kuin Oulu ja aivan sen lähinaapurikunnat, joissa asutaan, mutta töitä tehdään Oulussa. Tilanne ei hyvältä näytä eikä nykymenolla parannusta ole edes odotettavissa.
Jos maa halutaan pitää asuttuna myös talviaikaan vielä vaikkapa 50 vuoden kuluttua, jotain on todella keksittävä. Pelkkien eläkeläisten voimin syrjäseudut eivät pysy pystyssä. Hallitus on luvannut, että maaseutua ei unohdeta kuluvalla vaalikaudella ja muun muassa bioenergiaan tullaan satsaamaan. Nyt jää nähtäväksi, mitä tapahtuu.