Kun Martti Käkilehto osallistui vajaa kymmenen vuotta sitten sukutapaamiseen, hän ymmärsi, ettei tiedä suvustaan paljoakaan.
Siitä alkoi valtava urakka. Nyt Käkilehto on tutkinut sukunsa historiaa lähes kahdeksan vuoden ajan. Hän on käynyt läpi tuhansia sukutauluja, veroluetteloita, papinkirjoja, käräjäoikeuden pöytäkirjoja sekä muita papereita.
On syntynyt selvä kuva Määtän suvusta.
– Määtät ovat olleet talonpoikaissukua, vakavaraisia tilanomistajia, luotettavia miehiä, tolkkua ja hyvin elänyttä sukua, Käkilehto kertoo.
Suku on ollut hyvin käyttäytyvää sakkia, sen todistaa sukupolvesta toiseen jatkunut lautamiehenä toimiminen. Mutta on heillä kähinääkin ollut. Käräjätuvassa on selvitelty väkivaltarikoksien lisäksi riitoja poroista, kalavesistä ja maanomistuksesta.
Käkilehdon matka tähän johtopäätökseen on ollut mielenkiintoinen ja avartava, mutta myös yksinäinen. Hän on tutkinut Määtän suvun historiaa noin pari tuntia lähes päivittäin. Eläkkeellä on aikaa, Käkilehto tuumaa.
– Kyllä tämä on ollut yksinäisen miehen hommaa. Harmi, että en ole ainakaan vielä löytänyt Määtän suvusta kaveria, joka olisi kiinnostunut tutkimaan sukujuuria kanssani.
Asiakirjoja selatessa on löytynyt meheviä tarinoita. Niin meheviä, että Käkilehto on kirjoittanut niistä kirjan ja kirjoittaa paraikaa toista, hieman vapaamuotoisempaa romaania, jonka on määrä valmistua vuoden päästä.
Tarinat ovat kuin suoraan elokuvista. Käkilehto kertoo esimerkkinä tarinan, jossa kuusamolainen Olli Pohjalainen riiteli vaimonsa Annin kanssa koko aamupäivän niin, että lopulta Anni otti ja huitaisi miestään kirveellä kuolettavasti. Tapahtuma ei tullut yllätyksenä, sillä joidenkin arvioiden mukaan Pohjalaisen aiempi vaimo oli kuollut perheväkivallan seurauksena.
Kuolemantuomion saanut Anni armahdettiin, mutta häneltä vietiin lapset ja omaisuus, ja hän joutui häpeämään jalkapuussa kirkon edessä. Sen jälkeen Annista ei ollut asiakirjoissa minkäänlaista mainintaa.
Eikä mikään ihme. Naisia ei löydä asiakirjoista, elleivät he liittyneet jollakin tavalla käräjätuvassa käsiteltyihin asioihin. Naisilla ei ollut tuohon aikaan samanlaisia oikeuksia kuin miehillä. Maailma pyöri miesten ympärillä.
– Naisen tila oli huono. Käräjätuvassa käsiteltiin paljon ruokkojuttuja, Käkilehto sanoo.
Koska on kyse vanhoista asiakirjoista, virheitäkin voi olla. Sukututkimuksia mutkistaa tulipalot, joissa vanhoja asiakirjoja on tuhoutunut. Lisäksi käsinkirjoitetut merkinnät ovat paikoin niin epäselviä, että osa niistä on voitu tulkita virheellisesti.
Nyt Käkilehto on päättänyt kirjoittaa neljäosaisen juttusarjan, joka oikaisee virheellisiä tietoja, joita Määtänkin suvusta on jo pitkään kiertänyt. Hän on penkonut tarkkaan kaiken löytämänsä ja luulee tietävänsä nyt, miten kaikki on edennyt.
Artikkelisarjan ensimmäinen osa kertoo Tapani Määtän porukasta. Toisessa osassa kerrotaan Simo Määtän tarinaa. Kolmannessa ja neljännessä osassa kerrotaan 1600-luvun Sotkamosta ja Simon, Antin ja Heikki Antinpojan Kuusamoon muutosta 1700-luvulta 1800-luvulle asti.
Määtät osa 1. julkaistaan tänään Lukijalta-sivuilla.