Maila Pöyliön runo: Ru­no­näl­kään

Kämmenelläni

kannan runoa

kuin leipää,

ruskeankeltaista.

Ei se lopu,

vaikka minä lähden.

Se vain siirtyy

kädestä käteen

tarjottavaksi

nälkäisille.

Ja heitäkin riittää.