Kun Maria Liisa Kantola (Mantu) astui Kuusamo-opiston lavalle sai kuulijana aistia todellista suuren luokan taiteilijan karismaa. Hänen lavakarisma suorastaan vangitsi heti ensimmäisestä laulusta lähtien. Mantun laulu täyttää salin kuin salin vaivatta aina viimeistä paikkaa myöten ja millä tavalla: Sopraanon sointi on voimakas, herkkä ja briljanttia ääntä sekä sointia riittää joka lähtöön samoin kuin dynamiikkaa.
Mantun persoona on kuitenkin se joka tekee hänen laulustaan jotain ainutlaatuista. Siihen kuuluu poikkeuksellisen suuri lavakarisma, joka säteilee paikasta toiseen ja vie paatuneimmankin kuulijan mennessään. Joillekin on vain annettu tuo laulun lahja ja Mantu on yksi niistä armoitetuista. Tämän sai kokea myös sunnuntain äitienpäiväkonsertissa Kuusamo-opistolla. Mantun häikäisevän ilmaisuvoimaisen lauluäänen takana on vuosien intensiiviset opinnot muun muassa professori Kim Borgin johdolla.
Illan äitienpäiväkonsertti oli omistettu laulajatteren äidin muistolle. Mantun äiti kuoli nimittäin äitienpäivänä tasan 20 vuotta sitten. Ilmassa olikin paljon suurta tunnetta ja ohjelma oli hienovaraisesti suunniteltu kaikkien äitien muistoa kunnioittaen.
Konsertin nimikkosävellyksenä oli Hermani Hermannin säveltämä kaunis laulu ”Orvokkeja äidille”, joka soi Mantun tulkitsemana arvokkaasti ja hienosti tunnelmoiden. Monet Oskar Merikannon laulut olivat kuin illan solistille luotuja. ”Soi vienosti murheeni soitto” soi kuin unelma ja ”Mummo” soljui puolestaan kuin runo. Merikannon ”Kullanmurusessa” oli nostalginen pohjavire ja Itä-Karjalainen Kehtolaulu soi kuin luonnonlapsen tulkinnan kuuluukin. Ilmari Hannikaisen ”Oi Äiti armas” täydensi äideille omistettujen laulujen kirjon.
Konsertti oli muutoinkin täydellinen menestys. Sali oli ääriään myöten täynnä ja väliajan tarjoilu oli runsaudessaan kuin sinetti iin päälle. Illan säestäjät Veli Pohjonen (piano) ja Timo Väisänen (harmonikka) ansaitsevat erityis kiitoksen hienosta musisoinnista. Konsertille olisi ilman muuta pitänyt saada suurempi ja akustisesti toimivampi tila, mutta hyvä näinkin. Mantu on ilmiö, jonka ääni on hurmaavassa kunnossa kuten aina ennenkin.