Pääkirjoitus
Alkava marjakesä tuo taas satoja ulkomaalaisia marjanpoimijoita Koillismaan metsiin. Poimijoiden pääjoukko tulee Thaimaasta, mutta heitä saapuu myös Ukrainasta.
Ensimmäiset ulkomaalaiset poimijat ilmestyivät metsiimme 2000-luvun puolivälissä. Ilmiö on herättänyt vilkasta keskustelua, josta toivottavasti on otettu opiksi.
Ammattimainen marjanpoiminta on äärimmäisen kovaa työtä, johon harva suomalainen viitsii ryhtyä. Valtaosa koillismaalaisista poimii vain kotitarpeikseen. Harvalukuinen myyntiin poimivien joukko painottuu eläkeläisiin, jotka ovat tottuneet hakemaan elantonsa luonnosta. Nuoria marjanpoimijoita ei juuri ole. Kovaan työmäärään nähden alhaiseksi koettu ansiotaso ei houkuttele metsään. Kun suomalaisia poimijoita ei ole, marjanostajat keksivät thaimaalaiset.
Marjasadosta riippuen thai-poimijat ovat ansainneet kesässä 2 000-4 000 euroa. Huippupoimijat ovat ansainneet jopa kymppitonnin reilun kolmen kuukauden työjaksoltaan.
Poimijoiden työolot ja ansiot ovat herättäneet keskustelua. Thai-poimijat tuntuvat itse olevan tyytyväisiä, koska pääosa nyt saapuvista poimijoista on vieraillut Koillismaalla aiemmin.
Thai-poimijat ovat myös herättäneet närää. Jotkut arvelevat heidän polkeneen poimijahinnan niin alas, ettei marjanpoiminta siksi kiinnosta suomalaisia.
Marjayhtiöiden mukaan suomalaisten innostus hiipui jo ennen thai-poimijoiden tuloa ja ilman ulkomaalaisia oltaisiin tuonti- ja puutarhamarjojen varassa. Niiden hinta määrittää myös kotimaisesta luonnonmarjasta maksettavan kilohinnan. Ilman ulkomaalaisia pääosa luonnonmarjoista jäisi metsään.
Ulkomaalaiset ovat tervetulleita Koillismaan metsiin, kunhan säännöistä sovitaan. Huonojalkaisille vanhuksille pitää jättää marjamaita kylien liepeille, poimijoille on tähdennettävä paikallisia liikennesääntöjä ja käyttäytymissääntöjä metsässä. Marjafirmojen on kannettava vastuunsa poimijoidensa työ- ja asumisoloista mukaan lukien säällinen ansiotaso.