Pääkirjoitus
Kesästä piti tulla lämmin ja mustikkasadosta mahtavin miesmuistiin, mutta toisin kävi. Ennusteet eivät käyneet toteen.
Koillismaan ylängöllä sään ennustaminen on poikkeuksellisen vaikeaa. Kotimaan ilmatieteilijät eivät kesän mittaiseen ennusteleikkiin lähde, joten lööppilehdet hakivat ennusteensa ulkomailta. Niiden luotettavuus on samaa tasoa kuin kenen tahansa mökin äijän tai muijan tekemän ennusteen: täyttä arpapeliä.
Mustikkasadon ennustaminen on osoittautunut yhtä vaikeaksi kuin sään, koska sää vaikuttaa sadon määrään monessa vaiheessa.
Oulangan tutkimusaseman koeneliöillä laskettiin huima määrä mustikan kukkia kesäkuun puolivälissä. Yhdeltä neliöltä laskettu yli kaksi tuhatta kukkaa kirjattiin Suomen ennätykseksi. Raakileeksi asti kukista selvisi 549 eli neljännes kukista (KS 13.8.). Kukat eivät päässeet raakileiksi, koska pölyttäjiä oli kylmästä ja tuulesta johtuen vähänlaisesti. Kaikki raakileet eivät kypsy syötäväksi asti.
Lisäksi mustikkaa vaivaa sateisesta ja koleasta kesästä johtuva savipuolisuus, mikä tarkoittaa, että marja jää alapuoleltaan kypsymättä. Savipuolimustikka on kuivan, jopa pahanmakuinen, mutta savipuolisuus ei estä marjan käyttöä.
Marjabisneksen onneksi Suomi on pitkä maa ja marjasato onnistuu yleensä jossain päin maata. Tämä turvaa marjan saannin ja toivottavasti myös kohtuullisen toimeentulon ulkomaalaisille poimijoille, joita tänä vuonna uurastaa metsissä 3 500.
Marjaennusteiden tarkkuus paranee sitä mukaa, kun säätä pystytään ennustamaan pidemmälle. Sääennusteiden osuvuus on parantunut huimasti sitä mukaa, kun tietokoneiden laskentateho on kasvanut. Kesän mittaisten ennusteiden laatiminen on silti vielä kaukainen asia, joka saattaa jäädä toteutumatta.
Jos huomisen säästä haluaa lyödä kaverinsa kanssa vetoa, kannattaa ennustaa sään olevan samanlainen kuin tänään. Se nimittäin on tilastollisesti todennäköisin vaihtoehto.