Pääkirjoitus
Ulkomaalaiset poimijat tulevat keskelle Suomessa käytävää marjanpoimintakeskustelua. Marjateollisuuden mukaan ilman ulkomaalaisia marjat jäävät metsään. MTK ja maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) ehdottavat järjestelmälliselle marjanpoiminnalle maanomistajan lupaa. Se ei teollisuudelle käy.
Arvioiden mukaan ulkomaalaiset marjastajat poimivat 70-90 prosenttia myyntiin tulevista marjoista. Siten marjateollisuuden puheissa on perää. Suomalaisten into kerätä marjoja myyntiin on hiipunut.
Ansaintakeinona marjastus on työlästä, ikävää ja hankalaa, eikä enää suomalaisia mittavasti houkuttele. Hintakaan ei suomalaisia tyydytä.
Yhteisiä pelisääntöjä kaupalliselle marjastukselle on puuhattu, mutta laihoin tuloksin. Yksimielisyys on lähinnä siitä, ettei asuttujen kiinteistöjen lähialueilta poimita. Suomalaisia närästää se, että lähihillakot tyhjenevät kymmenpäisen ammattimarjastajaryhmän toimesta. Ammattimarjastajat haluttaisiin häätää perämaille, jonne suomalaiset eivät mene.
Marjastajia houkuttelee heidän kannaltaan vähintäänkin kohtuulliset ansiot. He tulevat myös alueilta, joissa työnteko on muutenkin raadantaa. Pitkät päivät marjametsissä eivät ole heille ongelma. Tuskinpa kukaan suomalainen heitä vieroksuukaan, pikemminkin arvostaa.
Suurin vastuu on marjanpoimijoita tuovilla yrityksillä. He ovat linkki poimijoiden, yhteiskunnan ja paikallisten asukkaiden välillä. Vastuu on suurempi kuin vain poimijoiden majoittaminen ja kulkuvälineiden hankinta. Suuri osa yrityksistä toimii vastuullisesti, mutta vain muutamakin pelisääntöjä noudattamaton yrittäjä aiheuttaa pahasti hallaa koko asialle.
Pelisäännöt on saatava kuntoon. Jokamiehen oikeuden rajaamisessa menee helposti lapsi pesuveden mukana. Marjastuslupien hankinta olisi käytännössä hankalaa ja edellyttäisi myös tilusrajojen selkeää merkitsemistä metsiin.