Marjastuskausi on jälleen alkanut. Ja mistäpä muusta sitä jälleen kerran keskustellaan kuin ulkomaalaisista marjanpoimijoista ja heidän oikeuksistaan kulkea metsissämme ansaitsemassa marjanpoimintatuloja.
Kaikki paikalliset eivät hyväksy ulkomaalaisia marjanpoimijoita, vaan kokevat poimijoiden tulevan liian lähelle pihapiiriä. Yhteentörmäysten taustalta löytyy luonnollisesti toisistaan täysin poikkeava kulttuuri: suomalaiset tuntevat jokamiehenoikeudet, mutta osaavat arvostaa myös yksityisyyttä ja toisen omaa. Ulkomailta tulleet eivät näistä oikeuksista tiedä, ellei heitä niistä joku valista. Tämä tehtävä on luonnollisesti marjanpoimijoita tänne tuovilla yrityksillä.
Keskustelu ulkomaalaisista marjanpoimijoista on tähän mennessä ollut selvästi laimeampaa kuin edellisinä kesinä. Tästä kiitos lankeaa varmaan monelle taholle. Marjanpoiminnasta on nytkin tehty pelisäännöt, joita noudattamalla ristiriidoilta vältytään. On oletettavaa, että marjanpoimijoita tänne tuovat yritykset ovat virheistä viisastuneet ja informoivat aikaisempaa paremmin ulkomaalaisia siitä, missä heidän on sopivaa kulkea marjassa ja kuinka kylien lähialueet tulee jättää kyläläisten marjapaikoiksi. Tänne tulevilla ulkomaalaisilla ei tätä tuntemusta ja tietämystä ole. Myös paikalliset ihmiset ovat huomanneet, etteivät esimerkiksi thaimaalaiset tahallaan häiritse paikallisia poimijoita.On huomattu, että metsiin kyllä mahtuu.
Tietty hienotunteisuus on tietysti paikallaan, sillä tänä päivänä suomalaiset marjanpoimijat ovat pääasiassa ikäihmisiä, jotka mielellään poimivat kotitarvemarjansa lähiympäristöstä. Menneinä vuosinahan marjastus on ollut myös täällä Koillismaalla jopa merkittävä lisäansion lähde, kun perheet ovat poimineet marjoja myyntiin asti.
Meidän suomalaisten pitäisi opettaa omat lapsemme marjastamaan, jos marjametsiin ei haluta ulkomaalaisia poimijoita. Mutta hekin mahtuvat vielä metsiimme korjaamaan jokakesäistä marjasatoa, jota ei pidä jättää metsiin mätänemään vaan olisi huolehdittava siitä, että edes murto-osa marjasadosta tulisi otettua talteen kotitarvekäyttöön ja teollisuuden raaka-aineeksi. Sen sijaan, että katsotaan ulkomaalaisia marjanpoimijoita karsaasti, voisimme käyttää heitä hyvinä esimerkkeinä siirrettäessä marjanpoimintakulttuuria tuleville polville. Marjojen terveellisyys on tämän päivän ruokakulttuurissa korkealla ja sen luulisi houkuttelevan myös suomalaisia opettamaan marjastuksen jalon taidon lapsilleen.