Luonnonmarjat eivät tule kerättyä ainakaan suomalaisten omin voimin metsistä myyntiin saakka. Tarvitsemme tulevaisuudessa ulkomaalaisia marjanpoimijoita, jos sato halutaan ottaa talteen.
Poimijoiden aseman parantaminen vaati nykyistä selkeämpää sääntelyä ja valvontaa. Asiaa tutkineet ja viime vuoden lopulla tutkimuksen julkaisseet Jarno Valkonen ja Pekka Rantanen ehdottavat, että kaupallisen marjanpoiminnan seuranta keskitetään yhdelle viranomaiselle, ulkomaalaisia poimijoita kutsuvilta yrityksiltä edellytetään ennakko- ja jälkiselvityksiä ja kaupalliselle marjanpoiminnalle luodaan ulkopuolisen tahon arvioima laatujärjestelmä.
Kyse on lähinnä thaimaalaisista marjanpoimijoista, vaikka metsissämme liikkuu poimijoita myös Itä-Euroopan maista, vaikka tosin vähenevässä määrin.
Suomalaisia on entistä vaikeampi saada marjanpoimintaan. Vielä jonkin verran omia poimijoitakin on, mutta heidän määränsä vähenee kaiken aikaa. Jäljellä on enää lähinnä eläkeläispoimijoita, mutta heistäkin aika jättää jo muutaman vuoden päästä.
Suurin syy siihen, miksi marjanpoiminta ei suomalaisia enää kiinnosta, on yksinkertaisesti marjoista maksettava huono hinta. Jos mustikka- tai puolukkakilosta saa euron tai vähän enemmän, se ei jaksa innostaa työn raskauden ja polttoaineiden korkeiden hintojen takia.
Jo kolmekymmentä vuotta sitten hinta oli sama, mutta indeksit huomioiden hinnan pitäisi olla tuolla neljän euron paremmalla puolella. Sellaisia hintoja ei tulla maksamaan ja siksi suomalaiset ammattipoimijat häviävät lähes kuvasta. Ulkomaalaiset poimijat ovat tulleet jäädäkseen.
Kotitarvepoiminta tulee säilymään ja sen vuoksi täytyy pelisääntöjä selventää ulkomaalaisten poimijoiden osalta, niin että konfliktitilanteilta vältytään. Täytyy olla selvä normisto, kuinka läheltä asutusta saa poimia ja miten metsässä tulee toimia, ettei aiheuteta haittaa esimerkiksi maanomistajille.
Poimijoiden välittäjien on tunnettava vastuunsa silloin, kun sato on huono ja palkka jää todella pieneksi. Jossain paikoin kyläläiset ovat joutuneet avustamaan thaimaalaispoimijoita. Tämä ei ole tietenkään oikein, vaan asian hoito kuuluu heidät maahan kutsuneille yrityksille.
Kun kerran suomalaisia ei löydy tarpeeksi marjanpoimintaan, sadon keräävät jotkut muut. Marjoja ei kannata jättää maahan mätänemään.