Pääkirjoitus

Mar­ja­tu­loil­la on yhä mer­ki­tys­tä

Maaseutuviraston tekemän selvityksen mukaan viime kesänä poimittiin myyntiin 11,8 miljoonaa kiloa metsämarjoja. Marjoista kertyi tuolloin poimintatuloja 21,7 miljoonaa euroa. Marjatuloista ohjautui viime vuonna suurin osuus eli 45 prosenttia Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen.

Sen sijaan Koillismaalla ja Lapissa sato oli todella niukka, minkä vuoksi poimijatulo jäi täällä vähäiseksi. Samassa selvityksessä kartoitettiin ulkomaisten poimijoiden määrää kaupallisessa poiminnassa. Osuus vaihteli Itä-Suomen 70 prosentista peräti Lapin 90 prosenttiin.

Vuodet eivät ole veljiä keskenään ja siksi marjasadot ja niistä saatavat tulot saattavat vaihdella hyvinkin jyrkästi vuosittain. Koillismaalla on ollut viime vuosina suhteellisen huonot sadot. Tosin kesä 1994 oli ennätysmäisen hyvä, sillä puolukka tuli valtavasti.

Marjanpoiminnalla on näillä kulmakunnilla pitkät perinteet. Marjatulot ovat tuoneet kipeästi kaivattua lisärahaa monelle perheelle vuosien saatossa. Marjarahoilla on voitu hankkia sellaisia kestokulutushyödykkeitä, joihin ei muuten olisi ollut varaa. Monessa perheessä koko perhe lähti marjaan ja lapsetkin saivat omaa rahaa, vaikka eivät ne marjanpoiminnassa helpolla tule.

Marjatulojen merkitys on vähentynyt kaiken aikaa eikä marjametsään meno ole perheen talouden kannalta enää yhtä tärkeä kuin vuosia sitten. Eikä nuorta polvea tahdo enää saada innostumaan marjanpoimintaan.

Marjanpoiminnalla on kuitenkin vielä merkitystä Pohjois- ja Itä-Suomessa kuten Maaseutuviraston tekemä selvitys osoittaa. Yli 21 miljoonaa euroa ei ole mikään pieni raha. Siitä tulee suuri osa Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueelle.

Suomen tuleva ongelma marjanpoiminnassa on se, että suomalaisten poimijoiden määrä vähenee koko ajan. Ulkomaalaiset tulevat tilalle. Nykyisillä bensiinin ja marjojen poimijahinnoilla tällainen kehitys on vääjäämätön. Marjarahat eivät jää enää suomalaisille. Eikä ulkomaalaisten tuloa voi kokonaan lainsäädännöllä estääkään.

Jotain pitäisi keksiä, että suomalaiset saataisiin menemään marjametsiin ja poimimaan terveelliset marjat pois. Poimijahinnan olisi selvästi noustava, jotta ihmiset innostuisivat asiasta. Kannattaisi myös suosia kimppakyytejä marja-alueille, jotta polttoainekustannukset saataisiin jotenkin aisoihin.

Marjatulot ovat tuoneet kipeästi kaivattua lisärahaa monelle perheelle vuosien saatossa.