Pääkirjoitus
”Parma on yhtä kuin hyvä ruokakulttuuri. Eiväthän suomalaiset edes tiedä, mitä prosciutto (ilmakuivattu kinkku) on.” Näin lausui Italian pääministeri Silvio Berlusconi joulukuussa 2001 sanottuaan, että EU:n elintarvikevirasto pitäisi sijoittaa Italian Parmaan Suomen sijaan.
Berlusconi jatkoi myöhemmin suomalaisen ruuan mollaamista, mistä suomalaiset tietysti pahoittivat mielensä. Suomalaiset muistuttivat, että Suomessa tuotetaan kenties maailman puhtainta ruokaa. Ongelmana vain on, että suomalainen ruoka tunnetaan huonosti maailmalla, jos ollenkaan. Tilanne on sama paikallisesti Koillismaalla.
Lapin luomumetsäkartoituksen perusteella voidaan sanoa, että 99,9 prosenttia metsistä on luomua myös Koillismaalla. Tämän kilpailuedun hyödyntäminen on edelleen lapsenkengissä. Marjoille ja sienille pitää kiireen vilkkaan saada luomustatus myyntiä vauhdittamaan. Villiruoka on nouseva trendi, mikä pitää pystyä hyödyntämään.
Tähän on nyt herätty. Koillismaa on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi nousta yhdeksi tunnetuimmista ja kiinnostavimmista suomalaisista ruoka-alueista vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi on Naturpolis perustanut hankkeen ”Elintarvikkeista ja luonnosta elinvoimaa Koillismaalle”.
Hankkeella voidaan vauhdittaa asioita, mutta menestyksen luominen on lopulta alueen yritysten käsissä. Riskinottoon on helppo kannustaa paperilla, mutta veri punnitaan siinä vaiheessa, kun omat rahat ovat kyseessä.
Suomalaisessa ruuantuotannossa on rehellisesti tunnustettava, että massatuotannolla emme pärjää. Luonnonolot ovat esimerkiksi Keski-Euroopassa niin paljon suotuisammat. Kalat, juustot ja marjat pystytään tuottamaan meitä paljon halvemmalla kilohinnalla.
Pitää pystyä erikoistumaan ja tulemaan tunnetuksi, kuten Parma nimeään kantavalla kinkulla. Liian pientä ei kannata pelata, vaan maailmalle pitää yrittää mahdollisimman ison sateenvarjon alla.