Marko pelaa Unkarin Mes­ta­ruus­lii­gas­sa – len­to­pal­lo-opit Po­siol­ta, ju­nio­ri­vuo­det Kuu­sa­mon Pal­lo-Kar­huis­sa

Lentopallo valikoitui Marko Ronkaisen urheilulajiksi jo noin 10-vuotiaana. Mies piipahti joululomallaan hänelle lapsuuden ajalta tutussa paikassa, Posion koulukeskuksen liikuntasalissa.

Kuva: Erkki Ahola

Marko Ronkainen (alarivissä oik.) edustaa Unkarin Mestaruusliigassa pelaavaa Pénzügyör SE -joukkuetta.

Posiolta lähtöisin olevan Marko Ronkaisen, 30, unelma lapsuuden haaveesta päästä lentopallon harrastamisessa pitemmälle toteutui miehen noustessa 2016-2017 pelikaudeksi Unkarin lentopallon Mestaruusliigassa pelaavan Pénzügyör SE -joukkueen liberoksi.

– Aina minulla on ollut tunne, että potentiaalia minulla on. Nuorempana keskityin opiskeluihin ja työn tekoon. Olin pelaamatta 5-6 vuotta. Pidin kuitenkin fyysisestä kunnostani huolta, niin paluu lentopallon pariin onnistui hyvin, Budapestissä asuva Ronkainen kertoo. Hän piipahti joululomallaan kotimaisemissaan Posiolla.

Ronkainen työskentelee viestintäasiantuntijana Unkarissa päämajaa pitävässä monikansallisessa MOL Group öljy-yrityksessä.

– Aloitin lentopallon pelaamisen jo 6-7 -vuotiaana. Harrastin myös hiihtoa ja yleisurheilua. Lentopallosta tuli urheilulajini jo 10-vuotiaana. Muut lajit jäivät.

– Ensimmäiset lentopallo-oppini olen saanut Posiolla, mutta harjoittelin ja pelasin kaikki juniorivuoteni Kuusamon Pallo-Karhuissa.

Marko Ronkaisen syntyessä vuonna 1986, lentopallon suosio tuolloin Posiolla oli korkealla. Markon vanhemmat Lahja ja Erkki E. Ronkainen muuttivat Kuusamosta Posiolle vuonna 1975. Erkki liittyi heti mukaan Posion Pyrinnön urheilutoimintaan, ja veti lentopalloa 15 vuotta. Perheen kaikki kolme lasta innostuivat lajista ja menestyivät posiolaisjoukkueiden mukana SM-mitaleille saakka nuorimmaista Markoa lukuun ottamatta.

Marko Ronkainen muutti Posiolta Ouluun 2005 ja alkoi opiskelemaan itselleen ammatin.

– Aloin opiskelemaan kansainvälistä yritysviestintää. Pelasin lentopalloa Oulun yliopiston joukkueessa 2-sarjassa pari vuotta.

– Sitten lähdin Unkariin vaihto-oppilaaksi vuodeksi. Siellä pelasin paikallisen yliopistojoukkueen mukana maan toiseksi korkeimman sarjatason joukkueessa.

Mies palasi Unkarista takaisin Suomeen ja keskittyi työn tekoon ja opiskelujen viimeistelyyn. Pelihommat jäivät vähäksi aikaa.

– Pidin fyysisestä kunnostani huolta. Lenkkeilin, hiihdin, pelasin tennistä ja kävin kuntosalilla, joukkueensa kovakuntoisimpiin pelaajiin viime kesän fysiikkatestien perusteella kuuluva Ronkainen kertoo.

– Milanossa kävin tuolloin opiskeluvuosinani juoksemassa maratonin aikaan 3.10.

Ronkainen kertoo joukkueensa olevan hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta, sillä aloituskuusikon pelaajista neljä on pelannut useamman kauden Unkarin ulkopuolella ammattilaisena, mutta toisaalta vaihtopenkiltä löytyy useampia noin kaksikymppisiä pelaajia, joilla on paljon potentiaalia.

– Kauden alussa joukkueemme tavoitteeksi asetettiin pääsy mitalipeleihin. Tällä hetkellä, kaksi kierrosta ennen runkosarjan loppua olemme toisena ja taistelemme tiukasti runkosarjan toisen sijan pitämiseksi.

– Runkosarja jatkuu loppuun saakka mielenkiintoisena, sillä viimeisessä pelissä vastaamme tulee joukkue, jonka kanssa ratkaisemme runkosarjan toisen sijan kohtalon, ja samalla suoran jatkopaikan liigan välieriin.

– Viime kaudella joukkue oli lopputuloksissa seitsemäs.

– Lisäksi selvisimme juuri ennen joulua Unkarin cupissa neljän parhaan joukkoon. Cupin välierät pelataan tammikuun lopussa, jolloin selviää pääsemmekö finaaliin saakka.

– Pidemmän tähtäimen tavoitteena joukkueellamme on viedä toimintaa vähitellen ammattimaisempaan suuntaan. Tätä on tukenut se, että valmentajamme Csaba Weczera on Unkarin maajoukkueen kakkosvalmentaja, joka on nähnyt viimeisen vuoden aikana, miten huippumaat toimivat, Ronkainen kertoo.